Kevät ja kesä on ehdottomasti parasta pentuaikaa, joten haluan kirjoittaa muutaman rivin (jalostus)uroksen omistajan näkökulmasta. Tällä hetkellä omistan ensimmäisen koirani, jota voi kutsua myös jalostuskoiraksi. Poikaansakin on myös näihin tehtäviin jo kysytty, mutta toistaiseksi olemme jääneet odottelemaan oikeanlaista yhdistelmää.
Siinä missä kasvattaja kantaa pennuista ison vastuun ja valikoi niille kodit, uroksen omistajalla ei ole juridisesti mitään vastuuta. Näen kuitenkin itselläni vähintäänkin moraalisen vastuun siitä, millaisiin yhdistelmiin urostani annan. Minulla on alusta saakka ollut omat kriteerit nartuille ja yhdistelmille, matkan varrella ajatukseni ovat toki hieman muuttuneet ja päivittyneet. Eihän kukaan ole seppä syntyessään.
En anna urostani nartulle, joka on suunnilleen ainoa terveystutkittu yksilö pentueessaan. Myös mahdolliset aiemmat jälkeläiset tulee tietysti olla terveystutkittu ja terveiksi todettu ennen seuraavien alulle laittamista. Itse en anna arvoa epävirallisille tutkimustuloksille, niistä kun ei koskaan tiedä varmuudella.
Mielestäni ihanne olisi, jos nartulla olisi kuvattu virallisesti kyynärnivelten ja lonkkien lisäksi selkä ja olat, mutta aika ei ole vielä aivan kypsä tälle vaatimukselle, hyvään suuntaan ollaan toki menossa! Ja esimerkkinä jos vaikka nartun pentuesisaruksissa on selässä jollain todettu muutoksia, tulee jalostuksen käytettävän nartun selän olla ehdottomasti kuvattu ja terveeksi todettu. Plussaa toki muistakin terveystutkimuksista kuten polvitarkista ja virallisesta sydänkuuntelusta tai -ultrasta.
Lisäksi haluan nuorta/ensikertalaista urosta käytettävän maltillisesti, jotta ensimmäisten pentujen terveystulokset saadaan selville ennen seuraavia pentueita, siinä kohtaa kun ei vielä ole näyttöä siitä, mitä uros jättää jälkeensä.
.jpeg)
Keijo ja Olevinaan Vauhti kiihtyy -pentuetta. Kuva: Ida Tallqvist
Jalostukseen käytettävällä nartulla tulee mielestäni olla noutajien taipumuskoe hyväksytysti suoritettu. Toki muutkin harrastustulokset kertovat koirasta ja ovat ehdottomasti plussaa. Tuloksien puuttuminen ei kuitenkaan välttämättä huononna narttua, syyt tästä kertovat tilanteesta enemmän (esim. metsästys- tai hyötykoira).
Luonne on tottakai myös terveyden rinnalla äärettömän tärkeä asia. Arkuus on ehdoton ei. Molempien vanhempien tulisi olla avoimia, sosiaalisia, työintoisia ja tasapainoisia koiria, jotka ovat helppoja arjessa.
Vastaan voi myös tulla tilanne, jossa narttu itsessään on kaikin puolin jalostukseen sopiva ja kaikki kriteerit täyttävä, mutta sen mahdolliset riskit yhdistettynä uroksen mahdollisiin riskeihin kasvavat liian suuriksi, sillä jokaisessa yhdistelmässä on riskejä – osa pienempiä ja osa suurempia. Tällöin tulee osata sanoa ei. Välillä olen kieltäytynyt myös siksi, että on juuri syntynyt tai syntymässä pentue. Haluan elää mahdollisimman kattavasti mukana jokaisen pentueen elämässä ja jos niitä tulee liian tiuhaan, ei se onnistu kovin helposti. Toisaalta haluan myös tietää jotain aina edellisen pentueen terveydestä ja luonteesta. Tätä varten olen laatinut kattavan jälkeläiskyselyn, johon toivon kaikkien urokseni jälkeläisten omistajien vastaavan. Myös pentue- ja pentumäärän kasvu on luonnollisesti aiheuttanut "suurempaa vastuuta" harkita yhdistelmiä.
Jalostus on monimutkainen laji, jossa tulee ottaa huomioon paljon asioita ja joskus uskaltaa ottaa myös riskejä. Välillä ne kannattavat ja tuottavat hedelmää, joskus taas ei. Jokaisella kasvattajalla ja uroksen omistajalla on omat kriteerinsä, joiden mukaan he valikoivat yhdistelmiä, aivan kuin pennun ostajillakin on omansa.
Reino (Salomäki EC Purdey) ja Olevinaan Kalajuttuja-pentuetta. Kuva: Ida Tallqvist
