Haku-Keijo on irti!

Tänään oli paljon odotettu päivä - Keijon kauden ensimmäiset hakutreenit. :) Kyllä teki tiukkaa keskittyä alkukevät vain taipparitreeneihin, jälkeen ja tottikseen. Se kuitenkin kannatti, taipparit saatiin kunnialla läpi, myös tottis ja jälki voivat ihan hyvin. Oli siis aika suunnata hakumetsään, pakata pk-liivit ja ruokarasiat mukaan! Kaiken huipuksi luvassa oli treenikaverin HK2-kakkua, sää aivan mahtavan aurinkoinen, reipas tuuli ja koko hakuryhmä oli paikalla - voiko enempää toivoa??

Hakuryhmäselfie ja HK2-kakku! 

Kahvittelun jälkeen suuntasimme maastoon, Keijolle oli pakattu viisi rasiaa mukaan joten maksimissaan viisi pistoa kuului treenisuunnitelmaan. Otin kaikki maalimiehet avuilla, alue saattoi olla jopa hieman ylisyvä ja tuuli haittasi hieman hei-huutojen kuulumista mutta kovaa kyytiä poika pinkoi maalimiehille - sen kaikki viisi kertaa. Todettiin, ettei ruokaa saa olla liikaa koska kiireinen mies ei välttämättä ehdi syömään kaikkea kun painaa hommat päälle...

Keijo odottaa omaa vuoroaan...

Viimeisen maalimiehen jälkeen kokoonnutaan yhteen ja aloitetaan juhlat!

Onnen-Keijo on työnsä tehnyt ja palkkansa saanut.

Seuraavalla kerralla laitan palkkapurkkeihin vähemmän evästä, muuten sitten vain kertoja ja vahvistellaan pitkiä syviä pistoja, laitetaan maalimiehet edelleen hyvin piiloihin ja annetaan koiran tehdä töitä. :)

Ei viikonloppua ilman jännittämistä toisten puolesta, tosin molemmat hoitivat homman komeasti kotiin.  Johanna & Jake (Pammukan Albin Lumitassu) avasivat tänään pk-jälkikoeuransa komeasti 288 pisteellä saaden tietty koulutustunnuksen JK1. Maria ja Beni (Helkyn Roquefort) puolestaan metsästivät Tampereelta Tavesin kokeesta menestyksekkäästi viimeisen HK3-ykköstuloksen ja näin ollen saavuttivat FI KVA-arvon. Lämpimät onnittelut molemmille! :)

Maria ja Beni HK3, JK2, TK2 ja NOU1.

Johanna ja Jake HK2, JK1, PEHA-B, TK2, NOME-B ALO2, NOU1 - agilityakin hypellyt kivasti! 

Iloa muiden puolesta

Keijon koko viikko on ollut pelkkää treenivapaata johtuen omistajan nuhakuumeesta. :( Toki se on saanut iltaisin veivata koirakavereiden kanssa omassa pihassa ettei aivan toimettomana ole sentään tarvinnut olla. Maanantaina kävimme sen verran taipparitreeneissä, että tarjosimme NOU1-kahvit porukalle.

Keijo ja rentoutumisen jalo taito!

Eilen illalla arvioin oman kuntoni kuitenkin sellaiseksi, että päätin laittaa aamuksi kellon soittamaan ja suunnata Levekin hakukokeeseen kannustamaan treenikaveria labradorinnoutajanarttu Pikin (Jummi-Jammin Lumituisku) ensimmäiseen haun avoimen luokan kokeeseen. Hieman meitä jännitti miten Piki jaksaa - sillä on kuitenkin melkoinen koeputki takana; kuluneen kuukauden aikana tämänpäiväinen koe oli sen kolmas hakukoe, edellinen startti oli eilen (!) PEHA-B -koe. :D Mutta ei se pelaa joka pelkää ja hyvässä vireessä koira oli tänäänkin saaden tulokseksi HK2 pistein 261. Kokeessa oli kymmenen osallistujaa, joista puolet saivat koulutustunnuksen. Koe oli kaikinpuolin erittäin hyvin järjestetty säätä ja tuuliolosuhteita myöden, tuomarityöskentely opettavaista ja oikeudenmukaista. Tällaisiin kokeisiin on ilo osallistua eikä ollut hassumpaa turistillakaan. :)

PEHA-A, HK2, NOU1, SOVE1 - Piki tänään 3 vuotta, 3 kuukautta ja 19 päivää. :)

Tahdon vielä tätäkin kautta onnitella Pikiä ja Tarua, hienosti jaksoitte ja nyt hyvin ansaittua lepoa ja sitten kohti uusia haasteita. :) 

Samaan aikaan Uudenmaan noutajakoirayhdistys järjesti Perniössä taipumuskokeen, jonne oli ilmoittaunut viisi Keijon täys- tai puolisisarusta. Päivän mittaan sieltäkin tihkui odotetusti hyviä uutisia, lopullinen saldo oli että aivan kaikki lähisukulaiskoirat läpäisivät taipumuskokeen. Onnea siis Helkyn Mowgli "Mortti", Helkyn Peter Pan "Bobi", Varjoahon Fish and Chips "Wimma", Varjoahon Union Jack "Hector" ja Varjoahon Rule Britannia "Jippo". Yhteinen nimittäjä näillä kaikilla koirilla on niiden isä Pluto - pakko onnitella myös siis sitä; ei huonoa työtä. ;) Paikalla oli myös Pikin puolisisko Jummi-Jammin Hazelburn "Armi", joka myös läpäisi kokeen - onnea. :)

Tänään koin paljon iloa ja onnea muiden onnistumisista, samalla tiettyä ylpeyttä oman koira suvusta ja myös omasta treeniryhmästä. Jollei tämmöisistä päivistä saa intoa ja motivaatiota oman koiran treeneihin, ei sitten mistään! 

NOU1!

Tänään oli Keijon elämän ensimmäinen koe, ajelimme aamuvarhain Teiskoon taipumuskokeeseen - mukana matkassa oli Keijon Kuljun eno Kalle (Helkyn Railamo). Molemmat pojat läpäisivät kokeen oikein mallikkaasti. :)

Lokkia palauttamassa.

Keijon suoritus oli samaa tasoa kuin treeneissäkin on ollut, tosi vahva. Ainoa yllätys tuli vesityöskentelyssä, jossa se ei tuonutkaan lokkia käteen saakka vaan räkäisi sen rannalle ja suuntasi katseen takaisin järvelle valmiina seuraavaa noutoa varten. Kuitenkin ruudusta kaikki neljä varista tulivat käteen kuten myös kani jäljeltä. Ruutu oli kyllä hieno. :) Tuomarin sanoin: "Tosta on erikseen mainittava toi ylösotto mikä on, niin jos sen voi tehdä juostessa niin näköjään sen voi tehdä juostessa. Se oli todella nopea, sitä on kiva kattoa, se ei niinkun yhtään - se on suuhun ja naks menoksi ja se mikä siinä on kivaa kanssa, se tulee ihan yhtä kovaa takaisin kuin lähteekin eli se palauttaa sinulle erittäin mielellään."

Varis tulee oikeaan osoitteeseen sokkonakin!

Täysillä lähdetään!

Täysillä palautetaan!

Pupukin tuodaan aika vauhdilla..

Pupujäljelle Keijo lähti hyvin tarkasti, ajoi jäljen loppuun ja palautti hienosti kanin käteen, täten päivästä jäi käteen NOU1 ja hirveän hyvä mieli ja vaikka olen tykännyt tuosta koirasta aina, se ehkä vielä vähän kasvoi tänään. :) Parempaa harrastuskaveria ei voisi toivoa.

Arvostelu.

Kunniakirja. 8)

Virallinen poseeraus, taipuneet pojat Kalle ja Keijo. :)

Oho! :D Epävirallinen osuus...

Pitämistä ja peltojälkeä

Helkyn-leirin jälkeen olemme harjoitelleet esineen pitämistä istumisen kera ja jäljellä olemme metsästäneet harmoniaa sekä siksakkaamisen vähentämistä. Jostain syystä tuo esineiden pito on ollut helpompi tehtävä, aluksi vahvistin ihan perustilanteessa kun Keijo kerjäsi iltaruokaa ruokapöydän ääressä viereisellä tuolilla pallo suussa; pyysin vain istumaan ja vapautin kun teki oikein. Hyvin nopeasti sama onnistui myös lattialla ja eri esineitä/leluja pitämällä.

Jaa että istun lelu suussa, joo onnistuu!

Pellolla sen sijaan on käyty kaksintaistelu poikineen, koiran fiilis on hyvä ja aktiivinen ja aktiivinen ja aktiivinen ja sille tuntuu olevan enemmän kuin luontaista mennä lujaa siksakkia. Oman mielen perukoilla siintää edelleen haave FH-jäljestä enkä näin ollen ole antanut periksi vielä ja mennyt metsään jäljelle. :D Serpentiini selvästi lisää sakkaamista, tänään tein sitten ihan pientä kaarrosta lukuun ottamatta 500 askeleen suoran ja suunta on selvästi oikea. Edelleen koira sakkaa turhaan ja sillä on (syntymä)kiire mutta nyt liina on kuitenkin välillä löysä. Ruokaa ei ole joka askeleessa koska Keijo ei niin paljoa malta syödä mutta 10-30 askeleen välein ruoka kyllä maistuu, välillä laitan pieniä kasoja jäljelle ja ne se malttaa mutustella kohtuu rauhallisesti. 

Jälki on meille ehkä vähiten merkitsevä laji mutta katsotaan nyt minne me sen suhteen päädytään. Laitan nyt kuitenkin tämän päivän jäljen tänne, olkoon vaikka vertaistukena muille peltotaistelua käyville. ;) 

Nome-kuumeessa

Huh-hah-hei, olipa melkoinen viikonvaihde! :) Perjantaina oli taipparikurssin viimeinen kerta, tehtiin ns. möllitaipparit eli kaikki osa-alueet. Keijo ei ollut aikaisemmin noutanut riistaa vedestä mutta ei se sille mikään ongelma ollut, lokki tuli nopeasti rantaan eikä se edes ravistellut ennen kuin oli luovuttanut sen. Hakuruudusta nousi variksia hyvään tahtiin ja pupujäljessä ei kauaa nokka tuhissut kun pupu jo oli tuotu takaisin. Tässä on kyllä lausuttava lämmin kiitos taipparikurssin vetäjille Päiville ja Annelle, on ollut hyvä monipuolinen kurssi ja antanut erinomaiset eväät mennä taippareihin. :)

Taipparikurssilta suuntasimme auton nokan kohti Helkyn-leiriä, jonne olimme ilmoittautuneet nome-ryhmään. Keijolla oli kierrokset ns. kaakossa jo illalla eikä yö asiaa tietenkään muuttanut mitenkään. Aamulla se karkaili mökissä miten sattuu sekä päätti pullistella toiselle uroksella seurauksella että käytiin hieman pelisääntöjä läpi. Hieman mietitytti miten päivä jatkuu mutta rohkeasti lähdimme pellolle töihin. Pienillä muistutuksilla se kuitenkin kykeni siellä semmoisiin suorituksiin, etten olisi koskaan arvannutkaan. Teimme markkeerauksia ja linjoja ja se pysyi hyvin hallinnassa lukuisista häiriöistä huolimatta. Koira sai päivän aikana purettua pahimmat puhtinsa ja saatoimme käydä nukkumaan hyvillä mielin.

Rivissä ollaan tarkkana!

Sunnuntai-aamu aloitettiin pellolla damihommilla, koiran mielentila oli paljon keskittyneempi kuin edellisenä päivänä ja se selvitti annetut tehtävät hyvin. Keskittymiskykyä sillä ei vielä ole aikuisen koiran lailla mutta se on nuori, kiihkeä ja kokematon joten mitään ongelmaa en näe tässä. 

Iltapäivän ohjelmassa olivat riistat, ensin Keijo sai noutaa vedestä dameja, sitten lokin ja lopuksi sorsan. Sen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun toi lintuja - aivan kuin olisi kertonut ettei ole koskaan aikaisemmin saanut tehdä mitään näin hienoa! :) Vesityön jälkeen teimme vielä hakuruudun, joka sekin meni kyllä niin hyvin. 

Tuolla soudellessa hiipi mieeleen ettei nome hullumpi laji ole ollenkaan. ;)

Leiriviikonloppu avasi silmiä paljon, meissä on potentiaalia enemmän kuin kuvittelin ja nyt tuntuu että taipparit ovat vain lippu kokeisiin kun vielä keväällä ajattelin että ne ovat nome-uran huippu. Myönnettäköön, että ensimmäiset nome-treenit on jo sovittu mutta ensin käydään taippareissa. ;)

Vasemmalta Keijo, Keijon isä Pluto, puolisisko Mette ja veli Bobi.

Helkyn-leirin osallistujia!

Virallisesti terve!

Keijon terveystutkimukset on nyt tehty ja se on virallisesti terve; lonkat A/A, kyynärnivelet 0/0, polvet 0/0 , silmät terveet ja selkäkin on terve vaikka toistaiseksi vain epävirallisesti. Se kuvataan kun koira on kaksivuotias, jolloin siitä saadaan kauttaaltaan viralliset tulokset. Olen enemmän kuin tyytyväinen. :)

Terve keho kulkee kevyesti!

Keijo, Keijon eno Ripa ja poikien "tyttöystävä" Piki.

Kura-Keijo...

Vesimies.

Tuleva pk-Keijo. ;)

Jälkeä uusin ajatuksin

Perjantain jäljen jälkeen oli selvää että jotain on tehtävä toisin, tänään sitten tehtiin. Tein 250 askeleen serpentiinin, aloitin jäljen pellon perältä kohti autoa. Ajatuksena että koira saa halutessaan jäljestellä jo menojälkeä jotta olisi ehkä hieman rauhallisempi ja toisaalta, on ainakin tiedossa miltä oma jälki haisee. Halusin myös antaa koiralle vapautta enemmän ja osallistua itse huomattavasti vähemmän. Tähän saakka olen ajanut pannasta, nyt ylle pujoteltiin valjaat ja liina päältä kiinni. Koiran mielentila oli paljon parempi, harmoniaa nyt ei vielä tavattu mutta kaksintaistelu-fiilis jäi heti pois. Toki se välillä ajoi ohi jäljestä ja joutui etsimään sen uudelleen eikä se rauhallisesti tarkistanut jokaista askelta mutta ei se sitä tehnyt silloinkaan kun pakotin liinassa roikkumalla etenemään hitaasti... Liinalla en tehnyt nyt mitään muuta kuin estin loittonemasta yli kolmeen metriin. Aika näyttää miten homma toimii mutta selvästi paremmin meni kuitenkin kuin perjantaina joten ei voinut mennä ihan väärin. :)

Löysä liina!

Loppupalkan ilmaisu.

Illaksi oli suunniteltu rentoutumista ja pihahommia mutta lähdimmekin noutajaporukalla kuvattaviksi ja sen päälle vielä uimaan! Toivottavasti tuli hyviä kuvia, ainakin kaikilla oli hauskaa. Lopuksi tahdon vielä kertoa, että hoitolapsi Kodalla on mennyt hyvin uudessa kodissaan. Tässä videolla se etsii kolikkoa ja harjoittelee sen ilmaisua:

Vetokisa pellolla ja uimaan

Päivä alkoi rennosti, heräsimme vasta puolenpäivän jälkeen eikä Keijolla ollut mikään kiire nousta silloinkaan. Aamupalan jälkeen koirat menivät pihahommiin moneksi tunniksi auttamaan mm. grillin ja terassin pesussa. :) Tämän jälkeen päätimme suunnata pellolle ajatuksena tehdä kauden ensimmäinen peltojälki Keijolle...

Nukutaan vielä hetki ZZzZzzz...

Keijo on viime vuonna tehnyt 14 jälkeä, sillä on kova motivaatio hommaan mutta sen vahvuus ei ole työskennellä harmonisesti, rauhallisesti tai tarkasti vaan se vetää kaikin voimin, sillä on kiire ja eikä se tykkää yhtään jarruttamisesta - eikä sen puoleen selkänikään. Jälki on kuin kaksintaistelu - koira yrittää imuroida eväät pellosta ennenkuin kuviteltu vihollinen (minä?) ehtii ensin. Tein tänään n. 160 askeeleen suoran, jossa oli muutamia noin viiden askeleen tyhjiä. Paalulletulo ja aloitus olivat melkoista showta, kuitenkin välissä oli oikeinkin hyvä pätkä eivätkä tyhjät vaikuttaneet työskentelyyn mitenkään. Koira rakastaa jäljestämistä ja olisi loppupalkankin jälkeen halunnut vain jatkaa.

Tiiviillä nenällä ja kireällä liinalla mennään.

Tässä on nyt kuitenkin ohjaajan otettava tuumaustauko. Onko tälle koiralle oikeasti paras valinta tehdä ns. pedanttia peltojälkeä vai olisiko syytä päivittää omat vaatimukset ja tavoitteet? Mitä vähemmän jälkeen osallistuu, sitä paremmin koira sen ajaa. Kovasti tämä on erilainen koira pellolla kuin aiemmat saksanpaimenkoirat ovat olleet, ei onnistu ihan samoilla kujeilla mutta varmasti löydän tavan, jolla saadaan tämäkin laji toimimaan. :)

Jäljen jälkeen käytimme pojat rannassa, se oli hyvin mieluisaa molemmille. Ripa teki omia pellehyppyjään ja Keijo kroolasi itsekseen ulapalla. Muutenhan nämä pojat eivät ole erityisen läheisiä mutta vesi-elementti lähentää niitä aina, tänäänkin ne innostuivat uimisen jälkeen leikkimään keskenään.

Kylmää vettä? Ei ole!