torstai 11. lokakuuta 2018

Mahottoman Noruva NOU1

Olen potenut nyt puolitoista viikkoa flunssaa kaikilla herkuilla. Keijo ei luonnollisesti ole tänä aikana päässyt tekemään mitään. On ollut hienoa huomata, miten terveellä tavalla energinen tekevä koira suhtautuu tekemättömyyteen - ei tarvitse miettiä mitään älypelejä tai muuta puuhaa vaan voi vain itse nukkua tautia pois koiran nukkuessa vieressä.
Lämpöä ja läheisyyttä. 🐾
Arvostan tätä ominaisuutta, toki koiran ilme oli viikon jälkeen hieman sellainen, että kunnon lenkki voisi maistua. Onneksi se pääsikin sitten kaverin kanssa pitkälle metsälenkille tuulettumaan ja samaa luvassa ehkä huomenna. Jaksaa sitten taas paremmin painaa näitä lähihoitajan hommia.

Lauantaina saimme iloisen uutisen Elsan (Mahottoman Noruva) omistajalta, Elsa oli suorittanut noutajien taipumuskokeet hienosti ensiyrittämällä. Venlahan suoritti taipparit pentueesta ensimmäisenä jokin aika sitten, siitä lisää täällä.
Arvostelu. Kuva: Oona Haahti

Pupujäljeltä pupun palautus. Kuva: Oona Haahti
Tuli kyllä taas mainio fiilis tästä ensimmäisestä pentueesta, toistaiseksi kaikkien terveys- ja harrastusuutiset ovat olleet hyvin positiivisia ja vaikuttaa siltä, että hyvillä mielin voi antaa Keijoa jalostukseen. Tarkkana on oltava erilaisten riskien suhteen, mutta sitähän se on aina, kun pennutusta suunnitellaan. Riskien ottaminen on joskus perusteltua, mutta niistä on kerrottava pennunostajille. Huolestuttavinta on jollei riskejä ole - kertooko se siitä, ettei niitä tiedetä, ettei niistä haluta puhua vai että niiltä ummistetaan silmät? Huolellisesta taustatyöstä huolimatta aina voi syntyä sairas jälkeläinen, en halua ajatella jälkikäteen että olisinpa selvittänyt tarkemmin taustoja joten pyrin tekemään sen mahdollisimman hyvin etukäteen.

Olen itse kannustanut Keijon jälkeläisten omistajia avoimuuteen, samoin olen pyrkinyt pysymään hyvin perillä Keijon sisarusten asioissa juuri siksi että tiedän mahdollisimman hyvin heikkoudet ja vahvuudet. Olen järjestämässä marraskuussa ensimmäiset Keijon jälkeläispäivät yhteistyössä kennel Mahottoman kanssa, paikalle on kutsuttu molempien pentueiden pennut. Mukava nähdä niitä myös omin silmin sen lisäksi, että niiden kuulumisia kuulee aina mielellään. On lopulta kaikkien etu, että tietoa jaetaan koska kaikille kelpaa terve mukava koira. 😊 
Elsa vajaan 7 viikon ikäisenä. 

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Ensimmäinen jälkeläinen taippareissa

Viime lauantaina tuli iloinen uutinen Venlan (Mahottoman Pilvinen) omistajalta, he olivat suorittaneet ensiyrittämällä noutajien taipumuskokeen hyväksytysti.
Venlan taipparipäivä.
Kaikilla koiran jälkeläisten saavutuksilla on merkitystä, olipa kyseessä terveys tai tekemiset mutta rodunomaiset taipumukset lämmittävät mieltä aivan omalla tavallaan. Venla jäi positiivisesti mieleen Mahottoman -pentutapaamisessa, jolloin se oli puolen vuoden ikäinen. Jo silloin se toimi riistan kanssa kuin vanha tekijä vaikka ei ollut niillä treenannutkaan. 💖
Venla pupujäljellä 11/2017.
Suorituksessa oli ollut hieman liikaa vauhtia ja oman vaikeutensa oli tehnyt odottelu, mutta kokonaisuutena Venla toimi hienosti. Taippareissa voi aina tulla yllätyksiä, mutta mikään mahdoton homma ne eivät ole koiralle, jolla on riittävät noutajan ominaisuudet. On siis aivan perusteltua edellyttää, että jalostukseen käytettävillä koirilla on taipumuskoe tehtynä.
Arvostelu.
Venlan kunniakirja, Mahottoman Pilvinen NOU1. 💛
Esitän siis vielä kiitoksen Juusolle, että veit Venlan taippareihin vaikka koepaikan saanti jäikin aika viime tinkaan. Iltapäiväryhmästä kokeen läpäisi 3/7 koiraa, joten voitte olla ylpeitä siitä mitä teitte. Tästä on hieno jatkaa minne ikinä tie viekään. 😊

Keijon päiviin on kuulunut viime aikoina joko sänkipellolla kaahailua tai kuumeisen omistajan lämpöpatterina olemista. Kävimme viime maanantaina Tampereen Vetokoiraseuran järjestämässä Krista Karhun tottelevaisuuskoulutuksessa ja taas saatoin vain todeta, miten pienessä laatikossa keskiverto palveluskoiraharrastaja koiraansa kouluttaa ja miten paljon annettava tokon osaajilla meille on. Meillä tottelevaisuus on talvikauden teema ja tavoitteena siellä saada laajennettua omaa osaamista ja luovuutta, koira kyllä tekee ja toimii kunhan ihminen osaa tarjota sille siihen mahdollisuuksia.

🎀⚡🎀 INSTAGRAM -kilpailu, voita iso säkki Eukanubaa! 🎀⚡🎀


Keijon instagram -sivulla on meneillään Roosa nauha -teemalla kilpailu, johon osallistumalla voi voittaa oman valinnan mukaan ison säkin Eukanuba -koiranruokaa. Kilpailuun osallistutaan kuvaamalla lemmikki ja jotain pinkkiä ja lataamalle se instagramiin tunnisteella #eukanubaroosanauha. Kilpailu jatkuu lokakuun 2018 loppuun saakka, joten vielä ehtii hienosti mukaan hyvän asian puolesta.

Eukanuba ja Ever Clean lahjoittavat jokaisesta normaalihintaan myydystä tuotteesta 2 € syöpäsäätiölle. 🎀⚡🎀

Kilpailu Keijon instagram-tilillä.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Haku on ***** laji 😆

Uskalsin ilmoittaa koiran hakukokeeseen sen jälkeen kun se oli kahdessa EK-kokeessa saanut hausta täydet pisteet. Koepäivän aamu alkoi tottelevaisuudella, jännitti se vieläkin paljon vaikka tänä vuonna tottis on kyllä ollut hyvällä mallilla. Keijo teki taas hyvää energistä vahvaa työtä, ongelmana on nyt paketin kasassa pitäminen ja edelleen jäävissä liikkeissä on talveksi töitä. Varsinaisia liikevirheitä tuli yksi: koira jäi seisomaan liikkeestä istumisen ja luoksetulossa loikkasi ohjaajan nenään jo ennen sivulletulon käskyä. Noudoissa suurin ongelma oli irrotus, painavasta ja pitkästä käskystä huolimatta irrotti h-i-t-a-a-s-t-i. Pisteitä saimme 84/100.
Ihanat kannustusjoukot hakukokeessa. 😍😍
Tottelevaisuuden jälkeen oli henkilöhaku. Keli oli kuuma, koira ei tarkistanut tyhjää etukulmaa kunnolla mutta muuten erinomaista työskentelyä. Ensimmäisen maalimiehen ilmaisu tosi hyvä, toisen samoin mutta aivan loppuvaiheessa jätti ilmaisun kesken ja pinkaisi minun luokse. Pysähdyin tuomarin käskystä ja koira palasi maalimiehen luokse ilmaisten tämän tehokkaasti loppuun. Kolmannella sama kuvio sillä erotuksella, ettei palannutkaan maalimiehelle enää vaan suoritti hallinnassa olemista täysillä ja käytännössä koe päättyi siihen.

Viimeisenä oli esineruutu, jonne toki menimme myös vaikka tulos oli livahtanut jo sivu suun. Koira oli aika poikki, kiitos kelin ja lyhyiden lepoaikojen mutta niin se tykitti ruudusta hienosti kolme esinettä. Pisteet 28/30.
Auringonlaskun taikaa.
Tämä koe herätti valtavasti ajatuksia ja kysymyksiä. Haku on koko ajan ollut syystä tai toisesta meillä hankalin laji. Milloin on ollut koira sairaslomalla, milloin vain treenejä ei ole saatu kasaan tai on ollut jotain muuta ohjelmaa itsellä. Vaikka koiran itsevarmuus on aina ollut hyvä haukkuilmaisuun, sen kärsivällisyys tai mikä lie maltti ei tunnu riittävän koetilanteessa pidemmän päälle ilmaisemaan loppuun saakka. Jo nuorena se ei meinannut millään malttaa syödä palkkaansa loppuun kun oli kova kiire jatkaa seuraavalle maalimiehelle. Myös maalimieskäytös on ollut murheena, milloin törmäilee, vie lippiksen päästä tai tunkee piiloon... Keijo ei ole vihainen tai epävarma mutta se on röyhkeä eikä kunnioita ihmisiä. Näiden kaikkien ajatusten summana olen päätymässä haussa viimeiseen oljenkorteen, se ei ole itselle mieluisa mutta en valitettavasti näe muitakaan ratkaisuja. Keijon ilmaisu vaihdetaan haukkumisesta rullailmaisuun. Mikäli tämä ei ole oikea ratkaisu, nostamme koipea koko haun päälle ja toteamme, että se on oikeasti ***** laji. 😏

Hausta suivaantuneena tein Keijolle eräänä iltana jäljen eikä voinut kuin todeta, että jälki on koiralle edelleen vahvin laji. Se selvitti vajaan puolen kilometrin jäljen hienosti omalla tyylillään mutta tyyli on vapaa kunhan kepit löytyvät. Videolla ensimmäisellä suoralla tien ylitys ja kepin löytyminen.


Jälkeläisten kuulumisia


Keijon ensimmäisestä pentueesta on nyt luustokuvattu kuusi pentua ja ne kaikki ovat olleet täysin priimaa. 💝 Tyynellä (Mahottoman Tyyni) on ollut erittäin huonoa tuuria, se satutti silmänsä pahasti mutta vaikuttaa siltä, että näkö ja silmä säilyvät. Elsa (Mahottoman Noruva) on suorittanut vepessä sekä soveltuvuuskokeen (pisteet 98/100) että saanut alo-luokasta ensimmäisen ykkösen (pisteet 100/100).
Keijon ensimmäisestä pentueesta kuvattu 6/9. 
Toinen pentue tulee kohta puolen vuoden ikään, aika vähän olen niistä kuullut mutta todennäköisesti kaikki on hyvin kun on hiljaista. Yksi on koetellut omistajansa kärsivällisyyttä silppuamalla kotia mutta se näissä on riski. 😅

Ensimmäisen pentueen vakuuttavien terveystulosten puolesta Keijon palvelut ovat edelleen harkitusti käytettävissä mukaville nartuille, joilla on taipumuskoe suoritettu hyväksytysti ja joilla ei ole kyynärnivelten terveyden suhteen kohonnutta riskiä. Alustavasti Keijolle on suunniteltu seuraavat pentueet Lempin (tiedustelut Jenni Martemo p. 0400-559010) ja Novan kanssa (kennel Hakukoneen).

Pentuteemalla vielä video, jossa 7-viikkoinen Keijo on ensimmäistä kertaa kyläilemässä Esterin (Helkyn Ester) luona. Olisipa kaikilla koiranpennuilla tällaisia kokemuksia aikuisista koirista. 😊


sunnuntai 26. elokuuta 2018

Sisarusten toimintapäivä

Viime aikoina olemme linnustaneet enemmän kuin treenanneet palveluskoirajuttuja - ainakin jos tunneissa lasketaan. Määrä harvoin korvaa laadun ja siihen olemme luottaneet. Etsintäkoe on lajina meille aivan uusi, yksi opettavainen koekäyntikin on takana kesäkuulta ja sen pohjalta olemme treenejä sitten jatkaneet. Tänään meillä oli tasontarkistuspäivä eli osallistuimme LeVekin järjestämään etsintäkokeeseen.
Mä hoidan, mä hoidan! 😆
Aamu alkoi aikaisin, kuuden osa-alueen kokeesta ensimmäisenä suoritettiin jälki. Keijo lähti janalta vahvasti vasemmalle, oikaisi hieman ja palasi takaisin ensimmäiselle kepille. Sen jälkeen se jatkoi alkuperäiseen suuntaan mutta jostain syystä oletin, että se lähti väärään suuntaan. Annoin mennä jonkun aikaa kunnes sitten otin sen takaisin kohtaan, josta keppi löytyi. Koira oli aika ihmeissään ja yritti sitten löytää jäljelle uudestaan ja löysikin sen loppupään ja viimeisen kepin. Kuvittelin ensin, että riista sotki sen työskentelyä ja saattoi se siihen jonkin uuden ilmeen tuoda - ainakin tulkitsin itse koiraa tosi väärin. Jälkeenpäin jäljen kaavio verrattuna toteutuneeseen kaavioon paljasti tilanteen. Olen kyllä kohtuullisen pettynyt omaan toimintaani, aina ajatellut että koiralla on nenä ja minä menen perässä. Nyt kävi kuitenkin näin, positiivista on se, etten saanut sitä takajäljelle edes painostamalla. Pisteitä 40/60.
Kaavio.
Nuolen kohdalla ohjaaja päätti ettei olla jäljellä.
Seuraavana vuorossa oli esineruutu, Keijo teki nopeaa ja tehokasta työtä, ensimmäisellä lähetyksellä se pyyhkäisi takakulmaan mutta palasi takaisin, tarkensi ja toi lähiesineen. Seuraava löytyi taaempaa ja aikaa kului hieman yli minuutti. Pisteitä 30/30.
Olen esineiden ammattilainen. Terveisin Keijo 😎
Tarkkuusetsintä oli jännittävä, se on teettänyt eniten töitä ja vaatinut paljon pohdintaa. Vein Keijon ruudun reunaan maahan ja odotin rauhassa että se on valmis töihin. Lähetin etsimään eikä sillä mennyt kuin hetki ja nappi löytyi. Pisteitä 20/20.

Pudotetun esineen noutaminen on sujunut treeneissä todella hyvin, lähdimme suorittamaan liikettä itsevarmasti. Koira virittyi hyvin hommaan, pysyi ihmeen hyvin hallinnassa ja lähti käskyn saatuaan hakemaan esinettä. Edettyään noin 30 metriä se kääntyikin takaisin että mitä häh!?? Lähetin uudelleen, jonka jälkeen pinkaisi esineelle saakka todella nopeasti ja toi sen samalla vauhdilla minulle. Kokeen jälkeen meille selvisi, että jos koira palaa takaisin, sen pitäisi lähteä noutamaan pudotettu esine itsenäisesti eikä lähettämällä. Kiitos tuomarin kiltteyden pisteet 14/20.

Viimeinen maasto-osio olikin haku ja voi että se jännitti paljon, ohjaajaa siis. Sain onneksi muilta osallistujilta ja treenikaverilta hyvää tsemppiä ja oman vuoron tullessa olimme koiran kanssa vahva tiimi. Keijo risteili hyvin, tarkisti etukulmat kunnolla, löysi molemmat maalimiehet hienosti ja ilmaisi moitteetta. Kaikin puolin suoritus oli jälleen tosi vahva kuten viime kerralla. Ensimmäisen löydön annoin moikata tuomarin luvalla, toisen jälkeen palkkasin purkilla (jälleen tuomarin luvalla haltuunoton jälkeen). Pisteet 70/70.
Mähän sanoin että mä hoidan! 😏
Maastopisteitä oli kasassa 174 ja käänsimme autojen nokat kohti LeVekin kenttää. Tässä vaiheessa kaikilla kuudella osallistujalla oli mahdollisuus koulutustunnukseen. Pakko myöntää, että viime vuoden tottispeikko nosti päätään kun katselin muiden suorituksia ja odotin omaa vuoroani. Otin kuitenkin tavoitteeksi tuloksen eli 70 pistettä ja onneksi oma vuoro tuli kuitenkin nopeasti.

Pääsimme ensin suorittamaan ja tekeminen tuntui mukavalta. Seuraamisessa koira kärkkyi palkkaa käännöksissä oikealle. Estenoudon paluuhypyn se kiersi mutta teki muuten tottista ilman liikevirheitä, toki joitain pieniä juttuja kuten vino perusasento jne. mutta kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen. Pisteet 92/100.
Onnellinen koira, omistaja ja ihana pieni Keijo-fani Aada.💝
Koe oli hienosti järjestetty ja osallistujien kesken vallitsi mukava kannustava henki. Kiitos kaikille tavalla tai toisella osallisille niin koepäivänä kuin treeneissä ennen sitä. 😊 Kaikki osallistujat saivat tuloksen, meille tämä oli BH-kokeen jälkeen kuudes pk-koe. Neljästä olemme saaneet tuloksen, kaikista kuitenkin arvokasta kokemusta ja tietoa mm. siitä, mikä on oman osaamisen taso ja miten kokeessa kannattaa koiraa ohjata.

Eikä tässä vielä kaikki. Keijon Inni -sisko (Helkyn Mulan) osallistui tänään ensimmäistä kertaa haun kolmosluokkaan saaden sieltä 281 pisteellä tuloksen HK3 (tottelevaisuus 92, maasto 189). Keijo omistajineen onnittelee lämpimästi siskoa ensimmäisestä ykköstuloksesta voittajaluokassa, kuulemme valiokellon käynnistyneen. 💕
HK3, JK1Helkyn Mulan "Inni".
Keijon tuloskahvit; Eukanubaa kanafileellä ja piimällä. 

torstai 23. elokuuta 2018

Loppukesän kootut kertomukset

Näin jälkeenpäin huomaa, että kuukauden kirjoittamisväli on liian pitkä - Keijon ja omistajan elämässä on taas tapahtunut monenmoista mukavaa. Viimeisin teksti käsitteli Naken poismenoa ja MEJÄ-kokeen ensimmäistä AVO1-tulosta. Sen jälkeen suuntasimme ajatukset etsintäkokeeseen ja tietysti syksyn lintujahteihin.
Yhteinen some-hetki. 💕

Nakkea on paikoitellen kova ikävä mutta sopeutuminen on kuitenkin käynnissä. Ripa on reipastunut kun ei ole enää Naken tossun alla ja Kokkelilla on alkanut kauhea mörköikä. Se kävi myös näyttelyssä ja virallisissa luustokuvissa; näyttelystä EH ja kuvissakin kaikki kunnossa.

Etsintäkoe


Treenit ovat jatkuneet edellisessä kokeessa esiin tulleiden koulutusvirheiden korjaamisella ja tietysti vanhojen taitojen ylläpidolla. Olen tehnyt enemmän eri osa-alueita peräkkäin ja selventänyt myös etukäteen virittämisiä. Hakutreenejä on ollut vähänlaisesti mutta jotain kuitenkin ja jopa vierailu toisen porukan treeneissä. Haussa tuntuu toimivan hyvin palkkaamisen vaihtelu, suorapalkkoja ja ilmaisua koiralle yllätyksellisesti.
Valmiina kuin partiopoika!
Pudotetun esineen noutoja olemme tehneet erilaisissa maastoissa ja pidentäneet matkaakin niin, että viimeisimmässä treenissä koira haki esineen 120 metrin päästä. Suurimmat haasteet koiralla on tällä hetkellä hallintaosuudessa, meinaa lähteä ns. lapasesta.

Tarkkuusetsinnässä on ollut eniten mietittävää; koira ei tahtonut malttaa pysyä ruudussa ja se toi esineen hermostuneesti tai saattoi ottaa sen huonosti suuhun ja olla muutenkin levoton. Yritin naksutella sille uuden ilmaisutavan eli maahanmenon mutta se vasta tuotti päänvaivaa, ei tuntunut oikealta vaihtoehdolta koiralle eikä ohjaajalle. Tein ruutuja, jotka rajautuvat niin ettei yli juokseminen ole niin helppoa ja laitoin ruutuun useamman esineen jotta sain varmemmin onnistumisen.

Merkittävin tekijä tarkkuusetsinnän parantumiselle lienee kuitenkin se, että Keijolta löytyi tulehtunut poskihammas, joka poistettiin. Sen jälkeen hommat lähtivät rullaamaan aivan eri tavalla. Videolla keittiötreeni, kolikon etsiminen ja tuominen. Koiralla ihan eri mielentila eikä mitään ongelmaa ottaa kolikkoa suuhun:


Jälki on Keijon vahvin laji mutta olemme toki niitäkin tehneet. Hankalin oli kaksituntinen, jonka päälle oli satanut koko ajan mutta selvitimme senkin. Jäljellä ei oikeastaan ole mitään ongelmia, lähtee oikeaan suuntaan ja jos joskus ajautuu takajäljelle, korjaa suunnan itsenäisesti jo ennen kuin liina loppuu. Jäljellä täytyisi ehdottomasti tehdä haastavampia harjoituksia.
Pudotettu, tarkkuus ja esineruutu suoritettu.
Esineruudussa on tällä hetkellä hieno tasapaino nopeuden ja tehokkuuden välillä. Viimeisimmässä treenissä saatiin onneksi pieni hankaluus neljännen esineen kohdalla, joka oli ylisuuren ruudun perimmäisessä takanurkassa. Ensimmäiset kolme löytyivät tehokkaan helposti, viimeinen ei ja lääkkeeksi koira sortui vanhaan syntiin eli juoksemiseen. Tähän auttoi että otin sen hetkeksi sivulle ja lähetin ruutuun kun ajatus taas saavutti koiran, viimeinenkin esine löytyi hienosti.

Jälkeläiskuulumisia


Keijon ensimmäiset pennut täyttivät toukokuussa vuoden ja ensimmäiset niistä ovat ilokseni käyneet virallisissa terveystutkimuksissa luuston osalta. Alku näyttää oikein hyvältä, sekä Sumulla (Mahottoman Sumuinen) että Väiskillä (Mahottoman Virtaava) tulos A/A, 0/0, LTV0 ja VA0. Molemmilla myös polvet ja olat kuvattu ja terveiksi todettu. Kiitos omistajille aktiivisuudesta ja tsemppiä lopuille, toivotaan samanlaisia tuloksia kaikille myös silmien suhteen. 😊
Sumu. 
Sumusta on myös mainittava, että se ohjaajineen on suorittanut hypokoirakoulutuksen kaikki osatavoitteet ja loppukokeen. Lämpimät onnittelut ja suuri arvostukseni Sumun kaltaisille tosielämän sankarikoirille, joiden työ ei näy missään tietokannassa mutta on sitäkin tärkeämpää. 💜

Metsästys


Metsästyskauden aloitusta on odotettu paljon! Tämä syksy on Keijon ja omistajan neljäs jahtisyksy, olemme päässeet ennätyspaljon mukaan ja se jos mikä lämmittää mieltä. Koira on kuin itsestään kehittynyt jälleen aiemmista vuosista - ilman ensimmäistäkään treeniä. Passissa se ei tee enää mitään turhaa, kyttää vain keskittyneesti taivaalle pitäen samalla piippuja silmällä. Haavakoiden käsittelyyn on tullut vahva ote, ohessa video kauden ensimmäisen haavakon etsimisestä:


Vedestä nouto onnistuu veneestäkin käsin, jopa ohjattavuutta löytyy ja haravoimme taveja koiran avulla isoista ojista ja joesta. Olen myös erittäin tyytyväinen siihen, miten koira suhtautuu vieraisiin metsästäjiin kaikissa tilanteissa; töitä tehdessä ei sorru seurusteluun vaikka joku kuinka yrittäisi mutta kun työt on tehty ja aseet poissa, käy luontevasti ihmisten luona. Jahdin loputtua Keijo on keksinyt noutaa tyhjät hylsyt, ei ole menneet tarkkuusetsintätreenit siis hukkaan. 😉
Kyyhkyä tulossa!

Video sorsajahdista, näkee koiran keskittymistä ja tarkkaavaisuutta taivaan liikenteen suhteen. En tiedä oppiiko se joskus erottamaan saalislinnut pääskysistä. 😅


Saalis jaloissa mutta edelleen skannataan taivaalle.

Nenähommia veneestä käsin.

Suurta kiitollisuutta koen tästäkin kuukaudesta, monella tavalla. Koira on ollut terve, se toimii hyvin mitä ikinä keksinkään tehdä tai tarvittaessa on tekemättä mitään. Vielä on koesuunnitelmiakin tälle syksylle, katsotaan tuottavatko ne tuloksia vai lisää treenattavaa - molemmat vaihtoehdot ovat yhtä tervetulleita. On myös hienoa nähdä, miten koiran toiminta tuottaa metsästyksen saralla lisähommia. Olen erittäin tyytyväinen myös siitä, että koirattomat metsästäjät kutsuvat koiria mukaan jahteihin. Näin saadaan saalis huomattavasti tarkemmin talteen tai vaihtoehtoisesti ajatellen voidaan ampua hankaliinkin paikkoihin.
Keijo tarjoaa sorsalle kyydin rantaan.
Keijolla on treffihommiakin suunnitteilla. 😍 Yhdistelmä (Helkyn Pluto - Reedrunner's Colette) toteutuu toivottavasti talvella. Se tulee kennel Lindbiski -nimen alle mutta pentueesta tiedustelut Lempin omistaja Jenni Martemolle 040 055 9010.

Teille vai meille?

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Nakke on poissa 💔


Nakke sai kipulääkityksestä huolimatta pahan kipukohtauksen illalla pari viikkoa sitten ja lähdimme sen kanssa  päivystykseen Evidensia Hattulaan. Aavistin, että nyt lähdetään viimeiselle matkalle mutta totta kai sitä toivoi viimeiseen saakka, että kipuilulle löytyy jonkin muu syy. Selvisi kuitenkin hyvin nopeasti, että selkä on tullut siihen pisteeseen, ettei mitään ole tehtävissä. Saimme erinomaista palvelua, koira tutkittiin tarkasti ja saimme myös tukea ikävälle mutta selvälle päätökselle. Mitään ei ollut tehtävissä, että Nakke olisi voinut jatkaa elämää elämisen arvoisena.

Olen onnellinen siitä, että ehdimme elää elämää Naken ehdoilla näinkin pitkään. Reilu vuosi sitten selvisi, että sen selässä ei ole asiat kunnossa. Huolimatta omista periaatteista, aloitin sille jatkuvan kipulääkityksen koska silloin en pystynyt tekemään muutakaan päätöstä. Toisaalta halusin vielä myös nähdä, saataisiinko elämänlaatu kohdilleen lääkityksen avulla.

Olimme jatkoajalla ja otettiin siitä kaikki irti niin, että jokainen päivä olisi voinut olla se viimeinen. Kävimme ilman poikia kaupassa ja uimassa, Nakke pääsi eräälle helpolle työreissulle mukaan ja tilasin sille myös herkkupurkkiruokaa kuivamuonan höysteeksi. Onnea meillä oli siinä, että tilanne kärjistyi minun ollessa kotona. 

Vaikka Naken elämään eivät kuuluneet moneen vuoteen kokeet tai treenit, sillä oli iso ja tärkeä rooli meidän perheessä. Se opetti paljon siitä, miten jokaisen koiran kohdalla on osattava tehdä ratkaisuja koiran parhaaksi. Nakkea alkoi pelottamaan ja stressaamaan treenaaminen, se jännitti laukauksia ja lopulta totesin, että hankitaan labradorinnoutaja täyttämään harrastuskoiran virka ja annetaan Naken elää sille parhaiten sopivaa elämää. Siihen kuuluivat ehdottomasti kaikenlaiset pallot, uiminen, lenkkeily omaan tahtiin, ruoka, luut ja herkut sekä oma lauma. Omassa laumassa Nakella oli turvallinen olla, se luotti muihin ja saattoi tarvittaessa vähän kiukutella pojille ja huseerata joka suuntaan omia juttujaan. Järjestely toimi hyvin ja kaikista Naken elämän haasteista huolimatta väitän, että se eli hyvän onnellisen elämän.


Tuntui, että elämä pysähtyi mutta oli vain pakko jatkaa työviikko loppuun. Onneksi kesäloma oli aivan ovella ja sain aikaa sopeutua uuteen elämään. On tuntunut todella hiljaiselta, Nakke kuitenkin piti jonkin verran meteliä - puhelias tyttö. 😘 Useampi päivä meni aika sumussa mutta horisontissa painoi MEJÄ-koepaikka, jonka onnistuin saamaan Suomen Noutajakoirajärjestön kokeeseen. Pakotin itseni tekemään treenijäljen ja siitä pikkuhiljaa suuntaamaan ajatuksia eteenpäin.
Ruusperin Keijo ja hyvin onnistunut vesikelin treeni.
Kokenut MEJÄ-harrastajakaveri tarjoutui tulemaan avuksi kokeeseen, joten uskalsin hakea ihan oikeaa koepaikkaa enkä valmisjälkeä, kuten viimeksi. Torstaina ajelin Keijon kanssa Tammelaan ja suunnittelimme, merkkasimme ja veretimme jäljen. Opettelin pitkän tauon jälkeen käyttämään kompassia ja jäljestä tuli aika hyvä, vaikka itse sanonkin. Tämän jälkeen pysähdyimme pienen lammen rantaan ja teimme hetken mielijohteesta pienet treenit dameilla. Aluksi lyhyttä linjaa veden yli motivoidusti ja sen jälkeen sokkona, sitten vielä kaksoismarkkeeraus siten, että toinen lammen toiselle puolelle ja toinen metsään. Tehtävät olivat toki helppoja mutta näitä ei ole tehty juuri lainkaan sitten kesän 2015, joten olin tosi tyytyväinen siitä, miten Keijo hommista suoriutui.
Damia sulle!
Koeaamuna jännitti paljon, ei niinkään oma osuus vaan toisen kokeeseen osallistujan jäljen opastaminen. Ihan hullua ja turhaa, koska jälki oli merkattu hyvin ja muistin sen kyllä mutta silti. Selvisin kuitenkin jäljen opastamisesta tosi hyvin ja sain siitä jopa positiivista palautetta. Jonkin ajan kuluttua oli sitten oman jäljen vuoro.

Keijo otti jäljen vahvasti ja selvitti sen loppuun saakka ilman hukkia tai muita isompia ongelmia. Vauhtia oli edelleen hieman liikaa ja jouduin jarruttamaan ihan koko jäljen alusta loppuun. Yhden makauksen se merkkasi huonosti tai ei lainkaan, muuten ei ongelmia.  Lopulta tuloksena oli 43 pistettä AVO1-tulos ja päivän paras AVO-luokan suoritus. Olen kyllä niin tyytyväinen ja ylpeä, laji on kumminkin molemmille aivan vieras - aloitimme toukokuun alussa treenit ja koejälki koiran 7- verijälki kokeen mukaan lukien. Koekokemus oli kaiken kaikkiaan ihan mahtava, nyt osaan seuraavalla kerralla varmasti tehdä koejäljen itse ja opastaa sen.
Tyytyväinen mies suorituksen jälkeen.
MEJÄ-kokeen jälkeen olemme lähinnä lomailleet, taloudessa on kolme koiraa mutta vain yksi niistä on varsinaisesti minun. Kummallinen tilanne mutta mennään nyt tällä kokoonpanolla eteenpäin. Treenihommissa Keijon kanssa palasimme etsintäkoeasioihin. Eilen onnistuin pudotetun esineen noudossa saamaan aikaan saman virheen kuin kokeessa, tästä on hyvä jatkaa asian korjaamisen kanssa. Lisäksi nyt opetan koiran menemään tarkkuusetsinnässä esineelle maahan. Tottelevaisuudessa on keskityttävä jäävien liikkeiden ennakointiin. MEJÄ-kokeisiin palataan mutta täytyy vähän suunnitella mitä tekee milloinkin, ettei tule sählättyä liian monessa sopassa samaan aikaan.

Lopuksi pari kuvaa Ripan ja Keijon kesäpuuhista, nämä pojat eivät noutajien tapaan kuraa ja vettä kaihda... 😅
Musta ja musta ruskein merkein..?

On se nätti. 👀

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Opintomatkat

Tänä keväänä ja kesänä olemme laajentaneet treenaamiamme lajeja ja tehneet niin verijälkeä kuin etsintäkokeen juttuja - kummatkin ihan vieraita ohjaajalle ja tietenkin myös koiralle. Etsintäkokeessa on kuusi eri osa-aluetta: tottelevaisuus, esine-etsintä, tarkkuusetsintä, pudotetun esineen nouto, henkilöetsintä ja jälki.

Omistajan matkassa työhommissa Forssan koiranäyttelyssä.
Etsintäkoe tuntui siinä mielessä hyvältä ajatukselta, että saa opetella uutta, mutta myös siksi, että siinä henkilöetsintä on helpompi kuin hakukokeessa. Haussa on kuitenkin ollut niin viime syksynä kuin tänä keväänä ongelmia enkä uskaltanut ajatella ilmoittavani koiraa vielä hakukokeeseen. Treeneissä pudotetun esineen nouto on sujunut alusta saakka hyvin mutta tarkkuusetsinnässä on ollut juoksemiseen taipuvaisella koiralla opettelemista. Esine-etsinnässä koira on ollut aina vahva, joten sitä en juurikaan ole tehnyt.

MEJÄssä taas kolmen onnistuneen harjoitusjäljen jälkeen mietin, etten tee koiraa kohtaan väärin, vaikka ilmoitankin sen kokeeseen. Koin tarvitsevani siellä itselleni enemmän oppia ja näkemystä kokonaisuudesta, joten otin koepaikan vastaan, kun sellaisen sain.

MEJÄ-koe 3.6.

Valitsin ensimmäiseksi kokemukseksi ns. valmiin jäljen kokeen eli ajelin koepaikalle aamuvarhaisella ja meille oli tehty jälki edellisenä päivänä. Tällainen jälki luonnollisesti maksaa enemmän kuin se, jos olisin tehnyt kanssaosallistujalle jäljen edellisenä päivänä ja koepäivänä opastanut sen hänelle. Kuitenkin tässä lajissa ei saa käyttää gps-laitteita apuna enkä vain uskaltanut ottaa riskiä, että jotenkin osaamattomuuttani pilaan jonkun toisen jäljen ja tämän vuoksi maksoin mielelläni enemmän valmiista jäljestä.
Kokeen ensimmäinen osio, laukauksen sieto. Hyvin sieti. 

Koejäljen ajoon olisi ollut aikaa 45 minuuttia, meillä siihen meni kahdesta hukasta huolimatta vain 20 minuuttia. Saimme kyllä tuloksen AVO3, johon olen tosi tyytyväinen mutta ydinongelman tajusin oikeastaan vasta kokeessa. Koiraa on todellakin jarrutettava paljon enemmän. Tuomari mainitsi asiasta arvostelussaan "Keijo osoitti osaavansa jäljestää ja työtehtävä oli mieluinen. Jarru kun löytyy, uskon että päästään alusta loppuun ilman työtapaturmia, tästä on hyvä jatkaa".

Sain kokeesta täsmälleen sitä mitä hain, kokemusta ja näkemystä jatkoa varten. Seuraavaa koepaikkaa on haettu ja toivotaan, että saadaan se. Samalla selvisi, miten erilainen laji tämä on pk-jälkeen verrattuna. Jäljet ovat huomattavasti vanhempia, niiden yli kulkee mahdollisesti paljonkin riistaa, jotka levittävät verta ja koira saattaa lähteä näin seuraamaan "väärää" jälkeä. Väärä lainausmerkeissä siksi, että koiralle tilanne ei todellakaan ole aina hukka. Tuomari ja opas kulkevat jäljellä mukana, koiraa ei voi palkata eikä tehdä minkäänlaista yhteistyötä esimerkiksi hukan tullessa. Näin koirasta nopeasti sen ajautuneen väärälle jäljelle, mutta ohjaaja ei voi kuin kulkea perässä, kunnes tuomari tuomitsee hukan ja saa palata jäljelle. Koiraan taas perässä vahvasti tuleva ohjaaja vaikutti niin, että se jatkoi mutta vilkuili koko ajan et hei ei se ole täällä, miksi tulet perässä? Kokeneempi koira osaa tehdä varmasti itsenäisesti ratkaisuja huolimatta siitä, että kaksi ihmistä tulee perässä ja vahvistaa tavallaan etenemistä.

Eri lajien vertaaminen on ihan turhaa, jokaisessa lajissa omat sääntönsä ja niiden mukaan mennään. Meidän MEJÄ-matka kuitenkin jatkuu, ohjaajan on vielä opeteltava käyttämään kompassia ja oltava vahvempi jarru vauhdikkaalle koiralle.
Myös lepo on tärkeää. 💙

16.6. Etsintäkoe

Taves, LeVek ja YKÄ järjestivät 16.6. Matalan Kynnyksen Seuraottelun. Tapahtuman ajatus oli järjestää virallinen palveluskoirakoe matalammissa luokissa (JK1-2, HK1-2 ja EK1-2) hyvin kannustavassa ilmapiirissä. En uskaltanut ilmoittaa koiraa hakukokeeseen, joten valitsin etsintäkokeen, jossa henkilöetsintä on hieman helpompi mutta saisin kuitenkin tilannepäivityksen missä mennään, kun koira joutuu vieraaseen maastoon eivätkä maalimiehetkään ole tuttuja.

Tarkkuusetsinnän kanssa on ollut hommia ja sitä olen treenannut kaikkein eniten. Se oli tällä kerralla varmasti suurin syy siihen, ettei tulosta tullut. Toinen oma virhe oli se, että treenasin maastoja erikseen. Tein vain pari kertaa sekä pudotetun esineen noudon, tarkkuusetsinnän että jäljen peräkkäin. Esine-etsintää en ole tehnyt ollenkaan, koska se on ollut koiralla viime vuonna todella vahva. Siinäpä niitä omia mokia ihan riittävästi, mutta opintomatkana koe oli mitä parhain.

Päivä aloitettiin esine-etsinnällä, siellä koira ei tahtonut oikein millään edetä aluetta vaan pyrki pyörimään minun lähellä. Yhtään esinettä se ei löytänyt, koko olemus oli ihan kummallinen. Olisi todellakin pitänyt tehdä myös esine-etsintää, ei vain 3 x 3 m tarkkuusetsintää, jossa vielä jossain vaiheessa aina kielsin, kun koira poistui alueelta. Oma moka. 😏

Seuraavaksi siirryttiin jäljelle. Koira teki sairaan hienon janan ja sain jarrutettua sen vauhtia hienosti (kiitos MEJÄ-kokemusten, tajusin jarruttaa oikeasti enkä vain varovasti). Kepeistä nousivat 1, 3, ja 4 eli yksi jäi, pisteet 50/60.
Viimeinen keppi. 
Ennen henkilöetsintää ohjaaja oli kalpea, jännitti ihan sairaasti. Koira kuitenkin puhkui intoa, kun sai tutut liivit päälleen. Ensimmäinen maalimies löytyi ensimmäisellä lähetyksellä ja ilmaisu oli ihan supertehokas, haltuunotto nopea. Sen jälkeen tehtiin pari hienoa tyhjää pistoa, kunnes kolmannella löytyi toinen maalimies. Tälläkin ilmaisu niin hieno ja sivulle tulo moitteeton. Tuomarin luvalla nykysääntöjen mukaan palkkasin koiran tästä - mukana oli tietenkin tyhjä Orthex-rasia. 😄 Pisteitä saimme 70/70 ja jopa maalimiehet kehuivat, miten on hieno koira. Hyvä etten itkenyt tämän osion jälkeen ja totesinkin että nyt on tämä kisa meidän osalta voitettu.

Viimeisinä olivat sitten pudotetun esineen nouto ja tarkkuusetsintä. Pudotettu sujui ihan kivasti siihen saakka, kunnes lähetin koiran - koira eteni muutaman metrin nenä maassa ja jäi pyörimään pienelle alueelle kuin etsien pikkuesinettä eikä jatkanut siitä millään. Oma moka. 😏 Tässä vaiheessa oli jo selvää, etteivät maastopisteet riitä tulokseen - kävipä tarkkuusetsinnässä miten tahansa. Samalla mietin mitä koira tekee, kun lopulta pääsee etsimään pikkuesinettä etsittyään sitä jo kahdessa muussa osa-alueessa. 😆 Keijo lähti ruutuun hyvin ja pysyi kohtalaisen hyvin tallatulla alueella, se myös löysi esineen mutta kiitos ilmaisumuodon (koira tuo esineen), se ei saanut kolikkoa suuhunsa turpeesta. Yritettyään tovin, sillä meni vähän hermot ja se raapaisi maata, jolloin kolikko lensi kauemmaksi mutta koira jatkoi sinnikkäästi samasta kohdasta sen etsimistä, kunnes aika loppui.
Seuraamista.
Matkalla maastosta kentälle mietin kuumeisesti mitä teen tottelevaisuuden suhteen, suoritanko sen vai en. Päätin kuitenkin lopulta, että päätyyn saakka mennään - saanpa ainakin tietoa missä vaiheessa tottelevaisuus nyt on koska siinäkin on ollut kaikenlaista säätöä ja omia mokia. Onneksi menin, koira teki parhaan tottissuorituksen koskaan. Pisteitä saimme 91, jäävissä se ennakoi vielä hurjasti vaikkei ole treeneissä ennakoinut ja liikkeestä istumisen seisoi. Kaikki noudot olivat aivan timanttisia, vaikka itse sanonkin.
Hyppyesteen ylitys.
Kapula mukaan!

Tästä opintomatkasta jäi käteen muutama ajatus. Ensinnäkin jos olisin tiennyt, missä haun suhteen mennään, olisin todellakin ilmoittanut koiran hakuun. Mutta nyt tiedän, joten voin selata koekalenteria sillä silmällä. Toisekseen on aivan eri virittää koira samassa ajassa kolmeen osa-alueeseen kuin kuuteen. Kolmanneksi, pitää todellakin treenata enemmän niin, että tekee muutakin kuin vain tarkkuusetsinnän. Koira ei selvästi erottanut eri osa-alueita tarpeeksi hyvin toisistaan. Oma moka. 😏
A-esteen ylitys, ei hyppää harjalta alas.
Paluu kapulan kanssa.
Koiran kannalta ei ole merkitystä saako tuloksen vai ei, ohjaajalle koe on aina opiksi. Totta kai kokeeseen lähtee tulos mielessä mutta toisaalta etenkin vieraampien lajien kohdalla voi käydä näin, että osaamistaso ei vastaakaan sitä, mitä kokeessa vaaditaan. Ei riitä, että koira osaa erikseen osa-alueet, sen täytyy myös osata erottaa mitä ollaan milloinkin tekemässä. Tässä kokeessa periaatteeni siitä, että koetilanteen täytyy olla aina koiralle reilu, ei aivan toteutunut mutta toisaalta en osannut ottaa huomioon sitä miten paljon koetilanne poikkeaa meidän treeneistä. Koetilanteessa tai sen jälkeen en ajatellut, että koira mokasi. Keijo vaikutti koko päivän varsin tyytyväiseltä, vähän tietysti ihmetteli missä se pikkuesine on milloinkin, kun ei löydy, vaikka kuinka etsii. 😬 Tarkkuusetsinnässä muutan esineen ilmaisutavan, opetan koiran menemään esineelle maahan. Palaamme ehdottomasti tämän lajin pariin mutta vasta kun treenejä on alla enemmän.
Iloinen mieli korvaa puuttuvat pisteet. 

lauantai 26. toukokuuta 2018

Muumit seitsemän viikkoa

Oi hyvänen aika, miten aika rientää nopeasti. Tessan ja Keijon muumit ovat jo 7-viikkoisia ja muuttavat pikkuhiljaa omiin koteihin. Kaikkea hyvää Tiuhti, Nipsu, Pikkumyy, Nana, Tuutikki, Ninni, Hosuli ja Niiskuneiti. 💖
Ylärivistä vasemmalta oikealle: Tiuhti, Nipsu, Pikkumyy, Nana, Tuutikki,Ninni, Hosuli ja Niiskuneiti. 😍
Tämäkin pentue on jo nyt ollut hieno matka, tuonut uusia ihmisiä elämään ja tarjonnut mahdollisuuden elää mukana Keijon jälkeläisten elämässä. Lämmin kiitos siitä kuuluu niin kasvattajalle kuin pentujen onnellisille omistajille. Vaikka roolini on vain uroksen omistaja, toivon aina kuulevani Keijon jälkeläisten uutiset - hyvät ja huonot. 😊 Näillä muumeilla on hyvät eväät elämään, yhdellä todennäköisesti korjausta vaativa napatyrä mutta muuten kaikki oli eläinlääkärin tarkastuksessa kunnossa. Toivottavasti ovat terveitä ja tuottavat omistajilleen paljon ilon ja onnen hetkiä.

22.5. Keijon ensimmäinen pentue täytti vuoden, valtavasti onnea sää-pennuille! 🎉 Kuulumisten perusteella vaikuttaa siltä, että niistä on kasvanut kivoja nuoria aikuisia koiria, jotka tuovat iloa omistajilleen. Hypo- ja homekoiraksi kouluttautuvien koirien treenit ovat edenneet mukavasti, samoin mejä-, peko- ja nome-puolella ja yksi nappasi näyttelystäkin ruusukkeita. 😎 Pääasia on kuitenkin se, että koirilla on mielekästä tekemistä, siitä kiitos omistajille.
Ylärivistä vasemmalta oikealle: Luna, Venla, Väiski, Ansa, Elsa, Sumu, Maja, Roope ja Tyyne.
Keijon elämässä jatkuvat treenit, liikunta ja lepo mukavassa suhteessa. Henkilöhaussa on meneillään hyvä jakso, koira on totta kai nopea mutta nyt on mukana myös asiallinen työskentely. Tyhjät pistot sujuvat ja maalimiehillä edelleen sopii tosi hyvin vaihteluna suorapalkat (toimivat myös helteillä hyvin, koira pääsee hieman helpommalla).

Pudotetun esineen nouto on loksahtanut hyvin ja tarkkuusruudussakin on tapahtunut edistymistä. Tein alkuviikosta pitkästä aikaa myös jäljen, olihan se aika hirveää pitkästä aikaa ohjata koiraa tuoreella jäljellä - intoa ja voimaa riitti mutta myös kepit yhtä lukuun ottamatta nousivat. Verijälkitreenit jatkuvat nekin omalla painollaan. 😊
Jälki, pudotettu, tarkkuuruutu tsek - mitäs sitten tehdään? 
Olemme ehtineet myös harrastaa hyväntekeväisyyttä, Keijo luovutti 14.5. toisen kerran verta (sen piti luovuttaa verta myös vuonna 2016, mutta se loukkaantui juuri ennen luovutuspäivää). Kyseessä oli Oiva Eläinklinikan ja Yliopistollisen Eläinsairaalan jokavuotinen tempaus, jolla täydennetään koirien veripankin veri- ja plasmavarastoja kesää varten.

Luovuttajan tulee olla mm. säännöllisesti rokotettu ja madotettu vähintään 30 kiloa painava koira. Luovuttajilta otetaan verikokeet, joilla varmistetaan, että kaikki on kunnossa. Tämä tieto on ollut myös itselle mukava saada vuosittain - muuten tuskin tulisi oman koiran veriarvoja seurattua. Koirien veripankki kaipaa jatkuvasti luovuttajia, joten ojenna tassu!
Luovutus käynnissä, sankarikoira. 😘
Keijo suhtautui tilanteeseen luottavaisesti ja rauhallisesti. Vaikka se on muuten vilkas koira, siltä onnistuu luontevasti pöydällä pötköttely, jos tilanne sitä vaatii. Myös se, ettei se pelkää tai jännitä tällaisiakaan tilanteita, on tietenkin etu.
Valmista tuli! 😊
Luovutuksen jälkeen koiran kanssa toimitaan kuten ihmistenkin, otetaan vuorokausi rauhallisesti ja huolehditaan riittävästä ravinnon ja nesteen saamisesta, mutta sen jälkeen taas normaalia elämää.
Lähtee kuin labradori rannasta! 💦