Hypokoira Sumu

Keijon blogin toisen vieraskynä-tekstin takana on hypokoira Sumu tai ehkä Sumun mamma. 😎

Yhteisen matkan alussa.

Nimi: Mahottoman Sumuinen "Sumu"

Rotu: labradorinnoutaja

Syntymäaika: 22.5.2017

Ammatti: Hypokoira

Minä olen Sumu, musta 2-vuotias labradorinnoutajanarttu. Minun oma maailman tärkein ihminen on Julia, joka on nuori ykköstyypin diabeetikko. Julian lisäksi perheeseeni kuuluu monta ihmistä ja koirakaveria sekä käärme,  joka asuu omassa asumuksessaan meidän kodin yläkerrassa.

Pikku-Sumu ja Julia. 💖

Näiden kavereiden jälkeen tärkeintä elämässä on tehtävä, jonka takia olenkin alun perin tähän porukkaan tullut. Olen yhdeksän pennun pentueesta ja jo ennen kasvattajan luota lähtöä tavoite oli, että valmistuisin jonain päivänä viralliseksi hypokoiraksi Hypokoira ry:n kautta.

Sumu sisaruksineen Hertta-äidin maitobaarissa.

Mamma on sanonut, että sattui sopivaan aikaan lukemaan Keijon blogia ja sieltä huomasi, että Keijon ja Hertta-äidin jälkeläiset olivat syntyneet. Miltei siltä istumalta mamma otti yhteyttä ensin Keijon omistajaan Piaan ja sitten Anneen eikä aikaakaan kun olivat jo meitä pentuja katsomassa. Minut valittiin sisaruksieni joukosta kasvattaja Annen avustuksella ja matkani hengenpelastajaksi alkoi heinäkuussa 2017.

Pienestä pitäen erilaisia aktiviteetteja, kuvassa asfalttijäljellä.

Yöt olen alusta saakka viettänyt samalla patjalla oman ihmiseni kanssa ettei yksikään hypo jäisi huomaamatta. Olen aina ollut helposti ruoasta motivoituva, itsenäinen ongelmaratkaisija, aktiivinen ja monipuolinen noutaja. Aktiivisuus käyttäytymisominaisuutena onkin yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus ja varmasti kaikki, jotka tuntevat Keijo-isääni yhtään, tietävät ettei Keijo ole mikään sohvaperuna. 

Vauhti-Sumu noutaa.

No se homma eli mikä ihmeen hypokoira?

• tunnistan ja ilmaisen diabeetikon verensokerin vaihtelut yötä päivää, tämä porukka on ollut eri iloinen kun olen alusta saakka herättänyt öisinkin keinolla millä hyvänsä, jos verensokeri on ollut alhaalla
• tunnistan ja ilmaisen myös muiden kuin oman ihmisen hypoja ja hypereitä
• ilmoitan muille perheenjäsenille jos Julia ei itse havahdu tai herää
• haen tarvittaessa mittarin ja syötävää tai juotavaa
• motivoin porukkaa liikkumaan 

Hypokoirakokelaat Late ja Sumu treenaamassa, nykyisein molemmat ovat valmistuneet. 

Hypokoira ry:n koulutuksessa meillä on osatavoitteita, jotka täytyy läpäistä päästäkseen eteenpäin. Koska olen tämän perheen kolmas tyyppi, jota tähän hommaan on koulutettu, emme lähijaksoilla käyneet muuten kuin näytöissä. Ensimmäisenä minulle koulutettiin kotona oikea tuoksu, ilmaisu ja hajuerottelu, sen jälkeen nouto. Läpäisin Kiva Koirakansalainen -testin 25.3.2018, nyttemmin testi on korvattu samansuuntaisella hypokoira-testillä. Kaiken tämän lisäksi on koko ajan ympäristötreeniä ja käytösten yleistämistä kuten kaikilla kunnon koirakansalaisilla ja mamma piti kaikesta treenipäiväkirjaa. Ennen loppukoetta kirjoitettiin loppuraportti ja lähetettiin kouluttajille yöilmaisusta video.

Hypomerkkaus. Kuva: Janni Söderberg

Kun nämä hommat oli läpäisty alkoi puolen vuoden seurantajakso, jonka aikana raportoitiin kaikki oikeat ilmaisut; matalat verensokerit eli hypot, korkeat verensokerit eli hyperit ja ketoilmaisut. Myös kaikki ohimenneet raportoitiin jos niitä tuli. Onnistumisprosentti ratkaisee pääseekö seurantajaksosta läpi. Minähän pääsin ja sain luvan osallistua Hypokoira-näyttöön.

Töitä kesken kauppareissun.

27.4.2019 tarkistettiin minun yhteiskuntakelpoisuus ja kyky toimia eri ympäristöissä. Näyttö tapahtui Espoossa kauppakeskus Sellossa ja se meni läpi hienosti, sanoivat että olen täyden kympin tyttö ja sain viralliset Hypokoiraliivit.

Vastavalmistunut hypokoira Sumu ja viralliset työliivit.

Kirjallinen arvio näytöstä.

Jatkossa järjestetään kahden vuoden välein tasokoe, jossa Hypokoira ry tarkistaa että taitoni ovat tallella ja osaan hoitaa kaikki hommani. Siinä saa taas mamma täyttää seurantaa, se kun niin tykkää kaikista kirjallisista töistä. 😊

Sumu ja tsekinpaimenkoira Devil poseeraamassa.

Olenko sitten ollut "helppo labbis"? Riippuu siitä mihin vertaa, olemme jokainen omia persooniamme ja osataan sekä opitaan monia temppuja. Minä olen hyvin impulsiivinen eikä itsehillintä ole vahvuuteni. Sanovatkin, että olen hyvä työkoira mutta minulle ei sopisi sohvaperunan arki. Haastavinta onkin ollut rauhoittuminen jos ollaan pitkään paikoillaan esim. oman ihmisen sairaalakäyntien yhteydessä. Kyllä minä niistäkin selviydyn mutta mieluummin olisin tekemässä jotakin.

Vesipeto noutajan hommissa.

Osaan kuitenkin keskittyä hyvin ja lukea ihmisten eleitä eli olen aina hitusen edellä henkilökuntaani joissakin asioissa. Olen itsenäinen tehtävän ratkaisija, harvoin pyydän ihmisiltä apua mihinkään. Ratkaisin Smartdog-testin ongelmanratkaisutehtävän kahdeksan kuukauden ikäisenä huippunopeassa kolmen sekunnin ajassa! Kaiken kaikkiaan olen keskimääräistä aktiivisempi tyyppi ja siksipä olenkin päässyt työn vastapainoksi touhuamaan erilaisille kursseille ja koulutuksiin välillä omaksi iloksi ja välillä auttamaan muita. Seuraavaksi suuntaan kesäkuussa hakukurssille.

Kokelasaikojen hissitreeni.

Minua on kuvailtu avoimeksi ja ystävälliseksi ja niin olenkin niille, joille haluan eli omille ihmisille. Muut osaan ohittaa jo työnikin puolesta huomioimatta heitä liiemmälti. Joskus joku erittäin mielenkiintoinen uros saattaa saada pääni kääntymään mutta nopeasti muistan, että elämässä on tärkeämpääkin tekemistä: hypot, hyperit ja ketoaineet! Henkilökunta saakin olla päivittäin tyytyväinen siihen, että muutin juuri heille. 💝

Maailman paras ystävä.💕

• Sumun elämää voi seurata facebookissa ja instagramissa.