Vieraskynä: terveet sekarotuiset

Jokainen on varmasti joskus kuullut sanonnan ”sekarotuiset ovat terveempiä kuin puhdasrotuiset”. Tämä on jotenkin mielenkiintoinen ajatus ja olen muistaakseni kuullut tätä jo lapsuudessani. On erikoista ajatella, että jos puhdasrotuisia pidetään sairaampina niin miten kaksi sairasta, keskenään eri rotuista koiraa voi tehdä terveen sekarotuisen? Pahimmassa skenaariossahan sekarotuinen voi periä esimerkiksi rodun X huonon luuston ja rodun Y allergiat. Silloin omistajan kädessä on harmillisen sairas pentu. Valitettavasti koiramaailmassa kulkee sinnikkäästi monia uskomuksia, joilla selitetään koirien käyttäytymistä tai muuta. Näistä esimerkkinä juurikin väite siitä, että sekarotuiset ovat terveempiä ja ”koiralta pitää ottaa luulot pois alistamalla se kunnolla”. 

”Me ollaan käyty ainoastaan rokotuksilla eläinlääkärissä”. Tätä lausetta kuullaan paljon niin rotukoirien- kuin sekarotuisten omistajien toimesta. Vaikka eläinlääkärit ovat ammattilaisia, eivät heidänkään silmät kykene röntgenkatseeseen tai ultraukseen. He arvioivat käsillä ja silmillä koiran nopeasti rokotuksen yhteydessä. Tämä nopea silmäys ei anna läheskään niin laajaa terveydenkuvaa, kuin viralliset terveystutkimukset. Olen myös sitä mieltä, että se on jo todella huolestuttavaa jos koiran vika/sairaus on niin näkyvä että sen huomaa jo nopealla silmäilyllä. Se, että koira ei oireile selkeästi ja näkyvästi vaikka kipeää selkää, ei tarkoita etteikö selässä voisi olla muunnoksia jotka kipeyttävät koiraa sen päivittäisissä askareissa. Koirat kun ovat mestareita piilottamaan kolotukset. 

Minun vieressäni köllöttelee tällä hetkellä sekarotuinen koira. Se tuli hieman sattuman kautta minulle 1-vuotiaana kodinvaihtajana. Koirani rotuja ei ole tarkasti selvillä, tiedän ainoastaan sen sisältävän lapinporokoiraa. Koska koirani suvun taustoja ei ole tiedossa, minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä mitä koirani rakenne ja todellinen terveydentila on. Näin nopealla pintaraapaisulla se on oikein sopusuhtainen komea koira, joka on terve. Se ei oireile ja ihokin on vain hieman kuiva. Kävelee ja juoksee sydämensä kyllyydestä. Ruoka maistuu ja ollaan käyty eläinlääkärillä vain rokotuksilla. 

Paitsi ei sittenkään. Seurailen koirani käyttäytymistä ja liikkeitä todella tarkkaan. Ensimmäiset viitteet mahdollisesta viasta paljastui minulle peitsauksen ja rauhattomuuden myötä. Koirani peitsasi ennemmin kuin ravasi ja sillä oli todella haastavaa rauhoittua makoilemaan aloilleen. Ravatessa korostui takajalkojen ahtaus, sillä tuntui että ne voisivat välillä lyödä jopa kipinää. Koirani myös reagoi selän paineluun hampailla ja asennonvaihdoilla, jotta en yltäisi koskemaan selkää. Aloin käyttämään koiraani jäsenkorjauksessa ja hieronnassa. Se oli ensimmäisillä käsittelyillä todella jumissa, triggereitä ja hermopinteitä oli joka puolella. Etenkin ristiselkä ja peräpää olivat kosketusarat ja kauttaaltaan jumissa. Aloin olla huolissani koirani luustosta, sillä pelkäsin siellä olevan jonkin pahasti vialla. Minulle tuli tarve saada tietää, mikä siellä aiheuttaa koiralleni jumeja. Siispä varasin ajan luustokuvaukseen.

Suomessa koirat kuulemma tutkitaan sairaiksi. Tai näin eräs ulkomaalainen kasvattaja tokaisi, sillä Suomessa monessa rodussa tehdään laajat terveystarkastukset. Joku voisi olla tätä mieltä myös minun kohdallani, että tutkitutin terveen sekarotuiseni sairaaksi. Koirani ei näytä ulospäin sairaalta tai kipeältä eikä sillä ole mitään näkyviä ongelmia, enää. Luustokuvat kertoivat kuitenkin uuden totuuden koirani terveydentilasta. Koirani on rekisteröity FIX-rekisteriin ja sen myötä saan koirani luustokuvat lausuttavaksi Kennelliitolle. Sekarotuiset saavat siis samanlaiset viralliset lausunnot kuin puhdasrotuisetkin koirat. Se olikin todella jännittävä hetki, kun sähköpostiini pamahti koirani luustokuvien lausunnot virallisena. Sieltä ristiselästähän löytyi nikamamuunnos. Juuri siitä kohdalta, josta koira on ollut eniten jumissa ja josta ei mielellään anna kovin painella. Se pieni oireilu kertoi, että täällä on jokin hassusti. Minulle ei tullutkaan sitä kuuluisaa tervettä sekarotuista.
 

Selkä LTV2 (symmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama).

Tässä tuo 7. nikama näkyy myös. Lonkat B/A.

Luustokuvat lausuntoineen maksavat rahaa, mutta koen sen olevan koiran kannalta kaiken sen arvoista. Kuvat nimittäin antavat äärimmäisen arvokasta tietoa, jonka avulla voidaan aloittaa oikeanlainen hoito ja ruokinta jo ennen kuin koira on oikeasti kipeä ja rikki. Silloin on jo peukalo suussa, kun koira on selkeästi kipeä. Koirani luustokuvat antoivat itselleni todella tärkeää tietoa. Nyt osaan vahvistaa koirani peräpään lihaksia, pitää huolen että paino pysyy ihanteellisena ja käydä säännöllisesti hierotuttamassa koirani lihaksiston. Ennen kuvia ajattelin, että joku 2kk välein hierojalla käynti olisi riittävää. Nyt koen, että kuukauden välein on hyvä käydä, jotta selän lihakset eivät pääse jumiutumaan pahasti. Ja aktiivinen käynti hierojalla onkin tuottanut tulosta; koirani ei peitsaa, kroppa pysyy paremmin auki ja ristiselkä ei ole yhtä jumissa. Uskallan jatkaa vetolajien harrastamista, mutta kiinnitän erityisen paljon huomiota alku- ja loppuverryttelyyn sekä koiran tekniikkaan. Jos vetolajit ovatkin turhan raskaat koiralleni, niin se saa siirtyä aktiivisen kotikoiran virkaan. Nyt me menemme täysin koiran ehdoilla päivä kerrallaan.
 

Roihu jalostustietokannassa. 

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Oli koirasi puhdas- tai sekarotuinen, kannattaa se luustokuvata. FIX-rekisteröinnin myötä saat sekarotuisen kuvat virallisesti lausuttuna. Kuvat antavat meille omistajille tärkeää tietoa, ja koirat eivät joudu turhaan kärsimään tai kipuilemaan kun tiedetään hoitaa oikeita paikkoja ja välttää tiettyjä juttuja. Harrastaminen ja touhuaminen on turvallisempaa ja mielekkäämpää, kun tietää missä mennään. Me Roihun kanssa toivotetaan jaksamisia loppuvuodelle, ja toivotaan että inspiroitiin jotakuta!

Kirjoittanut: Milla Hiukka. Roihusta lisää instagramissa @lapinroihu