Viinikanpuistossa

Meille tarjoutui viime viikolla vierailu jälkitreeneihin, paikkana Viinikanpuisto Tampereella alkuillasta eli ei häiriöiltään mikään takahikiän perämetsä. Olemme viime vuonna ajaneet muutaman taajamajäljen, viimeksi Keijo on ollut jäljellä jälkikokeessa toukokuun lopussa. Illan sää oli sateinen ja tuulinen, nurmikko lehtien peitossa ja lisäksi alueella kulki/oli kulkenut ulkoilijoita, joten tein melko lyhyen jäljen (n. 200 askelta). Lopussa oli loiva kulma, keppejä laitoin viisi ja jälki sai vanhentua reilun puoli tuntia. Makupaloja en laittanut lainkaan - en käytä niitä nykyisellään muutenkaan jäljellä muulloin paitsi palkatessani kepistä.

Joka kelin mies!

Keijo oli heti kartalla siitä, mitä oli tulossa tekemään. Se nosti jäljen ja sitten mentiin, vauhtia oli yllättävän vähän. Tämä johtui varmasti olosuhteista ja pitkästä tauosta. Saattaa toki olla, että koira on oppinut normaaliin työskentelynopeuteen koska mitään juoksujäljestystä en anna sen muutenkaan tehdä. Keppimotivaatio oli edelleen hyvä ja se todella etsi niitä. Siksi ei ollutkaan yllätys, että se löysi kaikki. Tärkein eli koiran metsän kuningas -asenne oli kunnossa. ✅

Tämä harjoitus oli hyvää vaihtelua koiralle. Näin pitkän tauon jälkeen otin riskin tekemällä tuollaiseen paikkaan, mutta koska kyseessä ei ole pentu tai nuori koira, arvelin että se selviää siitä kyllä. Nämä haastavat hyvin myös ohjaajaa lukemaan koiraa oikein, opettavat erottamaan onko koira jäljellä vai ei ja ennen kaikkea olemaan puuttumatta koiran työskentelyyn edes tahattomasti. Sen verran puutun, että jarrutan jos vauhti kiihtyy, muuta en ainakaan haluaisi tehdä. Treenien on hyvä välillä olla koiran tasoon nähden haastavia mutta kuitenkin aina niin, että koira kokee lopulta olleensa vahva ja taitava.

Tässä vielä puistojälki liikkuvana kuvana:

Syksy on ihanan pitkällä, ensilumi satoi viime yönä. Meillä on lintujen ruokintapaikalla eväät jo valmiina, melko ahkerasti siellä on jo vierailtu. BirdLife Suomen sivuilla on lisää tietoa lintujen talviruokinnasta. 🐦

Pöytä on katettu.

Ensilumi Valkeakoskella 26.10.2017

Perheen nuorimmalle kuuluu ihan hyvää, vallattomuuden ja kuuntelemisen kanssa on omistajalla vielä tekemistä mutta ei se auta kuin vääntää. Täytyy sanoa, että kyllä tuollainen molossi pihavahti vain on todella erilainen saada kuulolle ja tekemään ihmisen kanssa yhteistyötä verrattuna esimerkiksi labradorinnoutajaan. 😅

Kapulanpidon alkeita puuhommien lomassa.