Elämää kokeen jälkeen

Kokeen jälkeen on ns. tuutannut tyhjää. Valmistauduttiin mahdollisimman hyvin, onnistuimme yli omien odotusten ja sitten menikin tovi ymmärtää mitä tapahtui. Jollekin joku JK1-koulutustunnus on pieni juttu mutta minulle uskomattoman tärkeä ja hieno kokemus tämän vuoden päätteeksi. :)

Keijo sai kokeen jälkeen lomailla viikon kotona kun karkasin etelän lämpöön kavereiden kanssa. Nyt ollaan taas jatkettu treenejä normaaliin verkkaiseen tapaan. Joulukuun pidän luultavasti täysin treenivapaata, tammi- ja helmikuussa on sitten onneksi hallivuoro ja kohta on jo kevät.

Ei mifää freenifaukoa!!

Haussa ollaan edelleen tehty kaistaleita, tuntuvat sopivan koiralle hyvin. Toivotaan, että saadaan vielä ennen talvitaukoa muutama treeni. Olen haun suhteen tosi luottavainen; meillä on hyvä aktiivinen hakuryhmä, joten jos vain saadaan tapaturmaton kausi 2017, säännölliset treenit järjestyvät varmasti.

Hyvästä haukusta palkka!

Mr Orthex ja maailman paras loppupalkka - rasia!

Reinon HK1-2 ja Keijon JK1-herkkuja treenien päätteeksi!

Nakelle kuuluu hyvää, sen vuosi sitten havaittu plasmooma on pysynyt melko hyvin hallinnassa säännöllisellä lääkityksellä. Kutinaa on ollut selvästi enemmän nyt kun kelit viilentyvät. Ripa kävi Tomin kanssa pelastushakukokeessa, tottelevaisuus rimaa hipoen läpi mutta maastossa herkkä koira ei ilmaissutkaan toista maalimiestä. Sille tehtiin keväällä treeneissä jokunen palkaton maalimies ja hallintaakin, siitä seurasi se ettei se seuraavissa treeneissä viikon kuluttua ilmaissut maalimiehiä - kävi kyllä heidän luonaan mutta jätti niille sijoilleen. Suunnitelma oli että hallinta ja palkattomuus tulisivat vain kokeissa mutta se oli selvästi huono ajatus. Ripan herkkyys aiheuttaa välillä harmaita hiuksia.

Ripa maastossa. 

Kaivelin vanhoja pentujälkivideoita ja sieltä löytyi vajaa 10-viikkoisen Keijon kolmas jälki, pituutta oikein 50 askelta! :D Lopussa näki tuttua jääräpäisyyttä, herra oli tiukasti jatkamassa jäljestystä - viis siitä että minä pitelin sitä kiinni  (sähläsin) ja yritin samaan aikaan kehua ja kertoa että homma olisi nyt tässä. Sinnikäs pikku röyhkimys siis pienestä saakka. <3

Lopuksi on todettava, että meidän tammikuussa kaksi vuotta täyttävä hovawartiton jakso päättyy toivottavasti ensi vuonna -  pieni Gipstern-poika on laitettu Tomille tilaukseen. Meidän edellinen hoffi, Gado, oli samalta kasvattajalta. Keijo oli noin 10 kuukauden ikäinen, kun Gado jätti sille päällikön saappaat.

Etsi kuvasta Keijo!