Jälkikokeessa

Taannoisen koekäyntikateuden jälkeen päätin katsoa millä tasolla Keijon osaaminen on, ilmoitin sen oman seuran jälkikokeeseen. Tsemppasin itseäni muistuttamalla, että kyseessä on ykkösen koe - ei SM-kilpailu ja aina on myös lupa epäonnistua.

Halusin tietynlaisen tasontarkistuksen talven tottistreenejä silmällä pitäen ja myös tietää miten koira toimii koetilanteessa maastossa. Aikaa oli vähän, samaan aikaan järjestin yrityksen 10-vuotisjuhlia ja valmistauduin omaan pieneen lomamatkaan. Tein itselleni lukujärjestyksen rungoksi, jotta saisin kaikki tottelevaisuuden osa-alueet nippuun koepäiväksi. Toisaalta oli hyvä tunne meidän osaamisesta mutta toisaalta epäusko: ollaanko todella näillä kesän treenimäärillä koevalmiita? Nämähän eivät selviä muuten kuin kokeilemalla... Koiralla oli koko ajan hyvä mieli ja se esitti vahvaa tekemistä, esineruutu osoittautui heikoimmaksi lenkiksi ja erittäin vähän sitä ollaankin tehty.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Koeaamu valkeni ja suuntasimme koepaikalle, tunne oli jännittynyt mutta hyvä - en olisi halunnut olla missään muualla. Ensimmäisenä menimme jäljelle, janalla tunaroin itse pari pistettä mutta koira teki vakuuttavaa työtä. Se ilmaisi kaikki kuusi keppiä ja ajoi yhden parhaimmista jäljistään. Ojan ylitys ei tuottanut ongelmia eivätkä jäljen lopussa lähitalon pihassa rähisevät koirat. Jäljeltä saimme 168/170 pistettä ja tuntui voittajalta jo vaikka loppu menisi miten. :)

Keijon koejälki.

Seuraavaksi oli esineruudun vuoro, siellä näkyi sama ongelma kuin maanantain kenraaliharjoituksessa - jalat vei, nenä ei haistellut. Yhdellä lähetyksellä Keijo tarkasti aluetta systemaattisesti edestä ja takaa kunnes lopulta pyysin sen hetkeksi sivulle rauhoittumaan. Toisella lähetyksellä se lähti hyvin takarajalle, sai esineestä hajun, tarkensi ja toi esineen lujaa vauhtia. Valitettavasti esine lipsahti sen suusta matkalla mutta nappasi sen uudelleen ja toi. Pisteitä saimme 29/30. Tässä meillä on todella treenattavaa. :D

Maastosta oli kuitenkin kasassa 197/200 pisteestä, erittäin tyytyväinen olin ja hyvillä mielin lähdimme tottelevaisuuteen. Suoritimme ensin liikkeet, voisin ehkä mieluummin tehdä ensin paikallaolon mutta molemmin päin täytyy homma osata ja nyt näin. Koira ei ollut aivan koko aikaa perusvahva oma itsensä vaan sillä tuli pieniä epävarmuuden hetkiä. Osittain tämä johtui tiukasta aikataulusta ja siitä, että olin tehnyt todella paljon vain noutoja ja eteenmenoa - koira odotti vähän joka käänteessä pääsevänsä eteen = palkalle. Noudoissa ollaan päästy kapulan kanssa päin hyppimisestä eroon mutta nyt koira luovutti kapulan hiukan liian kaukaa. Esteet se kuitenkin ylitti hienosti kaikkiin suuntiin. Eteenmeno oli eniten kesken, siinä lähinnä kaukana maahanmeno. Näin nytkin, lähti kyllä eteen mutta meni vasta kolmannella käskyllä maahan - parin metrin päässä minusta. ;) Sivulletuloissa oli hitautta ja vinoutta mutta kokonaisuutena oikein kiva ykkösen tottelevaisuus, pisteitä saimme 86/100 huolimatta siitä, että yksi liike oli puutteellinen. Tämä tarkoitti sitä, että olimme saavuttaneet koulutustunnuksen JK1 pisteillä 283/300 eli vahva ykköstulos! 

Tuuletusta!

Tottis:

Kirjoittaessani tätä maanantaina iltapäivällä, tuntuu edelleen uskomattomalta ja kiitolliselta. Olimme hyvinkin valmiit kokeeseen ja nyt meillä on taas yksi kiva kokemus takana ja lisää tietoa talven treenejä varten. :)

JK1. :)