Esineruutu ja janat

Innostuin arkivapaan kunniaksi treenaamaan, tein molemmille pojille janat ja esineruudun. Keijolle oli janan jälkeen sadan metrin jälki ja pari keppiä, Ripalle lyhyempi ja loppuun maailman suurin keppi. Epäilin ettei Ripa osaa tai ymmärrä ilmaista mitään keppiä, sillä on aina ollut esineinä erilaisia käyttöesineitä. Esineruudun leveys oli noin 25 metriä ja syvyyttä noin  60 metriä. Esineitä laitoin kolme: eteen puun taakse, keskelle suurehkon kiven päälle ja taakse pienen kuusen alle.

Ensin pääsi Ripa esineruutuun, sillä ei ole juurikaan tehty niitä joten tein alkuun saman virityksen kuin Keijollekin: jätin istumaan ja piilotin koiran nähden hanskan muutaman metrin päähän. Päästin hakemaan ja kehuin sekä palkkasin. Tämä sujui Ripalta hyvin, tosin sylkäisi esineen luovuttaessa maahan mutta hyvä fiilis, joten ei muuta kuin ruutuun. Lähti heti etsimään ja teki alusta saakka hyvää keskittynyttä työtä, löysikin ensimmäisenä lähiesineen. Seuraavalla lähetyksellä löytyi keskimmäinen esine ja jätin tällä kerralla treenin tähän.

Ensi kerralla laitetaan takarajan tuntumaan kaikki esineet. Enemmän on kuitenkin opetettavaa luovutuksissa, yksikään esine ei tullut autettunakaan käteen vaan pudotti ne minun jalkoihin. Nyt kuitenkin tiedän missä mennään ja osaan suunnitella seuraavan treenin paremmin.

Esinemies Ripa.

Keijo lähti omalla (kovalla) vauhdilla töihin, sai selvästi lähiesineestä hajun muttei malttanut ruveta tarkentamaan. Pyyhkäisi syvemmälle ruutuun, nappasi nopeasti keskimmäisen esineen ja lähti tuomaan sitä. Kesken vauhdin muisti lähiesineen tai sai siitä hajun ja pudotti suussaan olevan esineen aikomuksena vaihtaa tähän toiseen. Ärähdin sille ja käskin tuomaan loppuun ensin toisen esineen, jolloin (onneksi) noukki sen suuhunsa ja toi. Seuraavaksi nousi sitten tämä lähiesine ja viimeisenä tarkensi takarajalla olevan esineen tosi hienosti.

Ruudun jälkeen Ripa pääsi ensin omalle janalleen, se lähti tosi hienosti etenemään sitä ja nosti jäljen heti oikeaan suuntaan. Olin toki tehnyt se helpotetusti eli jälki ei leikannut janaa kohtisuoraan vaan loivasti. Ripa jäljesti hienosti ekalle kepille - ja sen yli. Ei reagoinut mitenkään keppiin, joten se täytyy sitten opettaa sille. Leikin lopuksi kepillä Ripan kanssa, heittelin ja pyysin tuomaan. Tekemistä vain vaatii vähän, ei muuta.

Komea on keppi!

Keijon jana ja jälki olivat yksinkertaisesti SUPER. 😎 Eteni janalla määrätietoisesti, lähti älyttömän nopeasti jälkeä oikeaan suuntaan ja molempien keppien ilmaisut olivat tosi tosi vahvat ja hienot. Keijo on kyllä semmoinen jälkimies, tätä on iso ilo harrastaa sen kanssa. 💚

Jälkikoira työssään.

Viikko sitten Ripa pääsi Keijon hallitottisvuorolle koska Keijo poti tuolloin korvatulehdusta. Tein peruskuvioita sen kanssa, luoksetuloja ja seuraamista hyvässä vireessä ilon kautta ja nakkia palkaksi. Lisäksi hyppyytimme sitä esteen yli apuohjaajan kanssa ja meni todella hyvin. Niinpä eilen otin molemmat pojat mukaan! 😀 Ripa tekee tottista hyvällä temperamentilla. Sillä on hirveä tarve miellyttää ja onnistua, jännä nähdä miten meidän yhteistyö tässä etenee.

Keijon kanssa etsitään edelleen avaimia eteenmenon maahanmenoon, seuraavaksi opetan menemään maahan merkille. Tein myös noudot pitkästä aikaa, ainoa pieni kauneusvirhe on pieni levottomuus otteessa juuri ennen luovutusta. Kokeilen lääkkeeksi siihen tehdä edessä kapulanantoja siten, että kosken ensin kapulaan, sitten kädet irti eli ketjutan taaksepäin luovutusta. Ongelma ei ole iso mutta mieluusti tietenkin opetan mokoman pyöräytyksen pois.

Tottispojat.

Moni ei Keijon vauhdissa pysyisi mukana mutta meillä on ilo ilmoittaa, että yhteistyömme Orthexin kanssa jatkuu tänäkin vuonna. 💪💚 Kerrottakoon sen verran Orthexin vuodesta 2017 että he ovat mm. mukana tutkimusprojektissa, jossa selvitetään merissä olevan mikromuovin määrää, sitä mistä se meriin päätyy sekä sen vaikutuksia. Jos joku haluaa seurata projektia, sen sivut löytyvät täältä. 🐢

Orthexilta Keijon hakurasiat tänäkin vuonna!