lauantai 7. tammikuuta 2017

Kynsihuoltoa ja treenit

Keijon kynsi hajosi viikko sitten tapaturmaisesti Porin reissulla. Päädyin kotikonsteihin sen hoidossa, aluksi se oli tietysti tosi kipeä. Tarjosin kynnelle Betadine-kylpyjä ja yritin varovaisesti viilata sen verran, ettei repeäisi lisää. Ulkoillessa käytettiin suojaa ja putsaamisen jälkeen laitoin EMT-geeliä. Samalla mietin päästäänkö osallistumaan loppiaiseksi sovittuihin treeneihin..  😀 Kipeällä tai toipilaalla koiralla kun en treenaa. Sama koskee antibioottikuureja ja muita lääkityksiä, jolloin koiran kaiken energian on syytä mennä vain parantumiseen. Kynsi kuitenkin parantui aivan sairaan nopeasti, Keijo antoi viilata ja leikata sitä muutaman päivän kuluttua eli kipua ei ollut.

Kotikonsteilla parannettu kynsivamma.
Käsittämätön tuote, tällä paranee näköjään vamma kuin vamma aika nopeasti!
Loppiaisena Pirkanmaalla oli niin kova pakkanen, että treenit jouduttiin siirtämään seuraavalle päivälle. Tänään keli oli lauhtunut kovasti ja aamulla teippasin laastarilla kynnen, tarkistin toki samalla aristaako koira sitä mitenkään mutta ei onneksi. 😍 Johan tässä viikon verran on vain levätty ja köllötelty - koirakin kaipasi toimintaa!

Sairasloma-ajan hommia, lämpöä ja läheisyyttä. 💙
Päivän treenipaikka on betonivalimon piha-alue. Keijo ei ole käynyt siellä koskaan aikaisemmin, joten tavoitteena oli jälleen vahvistella sinnikästä itsenäistä työntekoa, hankalia piiloja ja niiden tarkentamista. Laitoin kolme maalimiestä, kaikki valmiina mutta pitkähköjen välimatkojen päähän toisistaan rakennuksen molemmin puolin ja sen päätyyn.
Ensimmäinen löytö tuolla jossain.
Koiran töihinlähtövire oli melko korkea. Ensimmäinen maalimies oli betonilevyjen välissä kuormalavan takana, Keijo irtosi hyvin ja teki hyvää työtä alusta saakka. Jonkin verran jalat veivät mutta ei liikaa - hajuun törmätessään se lähti välittömästi tarkentamaan ja ilmaisi komeasti maalimiehen. Ilmaisun jälkeen pidettiin kierrostentasaamishetki ja jatkettiin kun koira oli siihen sopivassa tilassa.
Toinen maalimies pötkötteli pajukossa.
Toinen maalimies oli kaikkein vaikein, Keijo sai kaukaa hajun mutta tarkentaminen tuotti paljon päänvaivaa. Se kuitenkin teki hyvää tarmokasta työtä eikä kysellyt ollenkaan apua minulta, lopulta aluskasvillisuuden seassa maannut ihminen löytyi ja jälleen hieno ilmaisu.
Kolmannen maalimiehen kätkö.
Kolmas kadonnut oli piiloutunut betonilevyjen väliin pressun taakse, se oli taas helppo. Keijo nappasi hajun ja paineli miltei suorinta tietä piilolle ja sukelsi pressun alta maalimiehen luokse ilmaisten tämän vahvasti. 💞 Viimeisein löydön jälkeen mukana ollut Keijolle vieras mies vielä haukutti sitä kesken loppupalkan (lue: purkin kanssa elvistelyn) ja sehän tälle tomeralle keltaiselle pojalle kyllä sopi! Haukkui hyvin ja puri purkkiaan ihan kivalla otteella. 😎
Mr. Orthex is happy now!
Olen hyvin tyytyväinen päivän treeniin, nyt näitä on sen verran jo tehtyinä että koiralla on oikea ajatus heti aloitettaessa: kadonneen henkilön etsiminen ja ilmaisu. Se yrittää kyllä ratkaista jonkin verran ongelmia jäljestämällä mutta toisaalta tuonne alueelle muodostui selkeitä polkuja ja sitä saa mitä vahvistaa - jälkeä on tehty enemmän. 😜

Treeneissä oli mukana koiria, joilla ei ole juurikaan kokemusta henkilöetsinnästä muualla kuin metsämaastossa. Ne olivat aluksi hieman hämillään tilanteesta mutta sitten lamput syttyivät. Uskon vahvasti siihen, että tämän kaltaiset treenit vahvistavat koirien osaamista ja ongelmanratkaisukykyä. Keijon seuraava treeni on rakennusetsintää, sinne luvassa jälleen uusia koiralle sopivia haasteita.

Treenien jälkeen meille oli katettu anoppilassa pöytä ja Keijolle nojatuoli. 
Loppuun sorsakoirakevennys. Reino-veli laittoi Keijolle joululahjaksi tuollaisen pehmosorsan, jonka avulla voimme treenata noutajan hellää otetta... Reino-veli kun luulee, että Keijo murskaa linnut kuin ne olisivat Orthex-rasioita - sehän ei pidä paikkaansa!

Reino-veljen joulukortti Keijolle.. 🎄🎄
Otimme tietenkin haasteen vastaan ja kuvasimme pätkän siitä, miten labradori pitelee sorsaa niin nätisti ettei sorsan ääntelymekanismi värähdäkään! Vai miten se meni...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti