perjantai 5. kesäkuuta 2015

Hän syntynyt on vauhti kallossaan...

...hei, hei, hei ja bensaa suonissaan!

Koska Keijo on lenkeillä kova poika juoksemaan, arvelin että se voisi tykätä myös hallitummasta juoksemisesta (luonnossa on tällä hetkellä vähän liikaa emoja poikasineen, jotta voisi juoksuttaa koiraa vapaana - ainakin meilläpäin). Niinpä hankin polkupyörän (ja kypärän) ja tänään suuntasimme ensimmäiselle pyörälenkille; Keijolle valjaat ja menoksi!

Koira syttyi hommaan välittömästi; veti hyvin ja halusi mennä kovaa eikä pyrkinyt haistelemaan tai mitään - koko ajan vain suunta eteenpäin ja täysillä. :D Opeteltiin toki vähän sääntöjä, välillä täytyy ravata rauhallisemmin ja välillä voi mennä sen minkä kehosta saa irti. Vajaan neljän kilometrin jälkeen pidettiin pieni tauko rannassa, ensin Keijo ui omaan tahtiin ja sitten yllätin sen heittämällä palloa järveen.
Palloa tuomassa.

Joutsenparia täytyy pitää silmällä!
Uimatauon jälkeen lähdimme kotiinpäin, matkaa vajaa kaksi kilometriä. Menohalut olivat edelleen valtavat, aika paljon sai olla jalka jarrulla. ;) Tuntuu, ettei koira edes väsynyt, otin siitä kuvan reissun lopuksi pyörän vieressä eikä se edes läähättänyt kummemmin, ilmeisesti se on veivannut itselleen aika hyvän pohjakunnon. Tästä tuli nyt kuitenkin yksi meidän monista suosikkiharrastuksista!
Alkulämmöt tsek, mitäs sitten tehdään?
Lenkin lopuksi käytiin kävelemässä vähän, koira oli ihan hyppivän iloinen - kävi hyppelemässä minun ympärillä kuin kysyäkseen mitä kaikkein hienointa me sitten tehdään!??? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.