Iltatottis ja hämäräjälki

Tämä blogi muistuttaa kohta enemmän  treenipäiväkirjaa mutta nyt on kirjoitettava asioita itselle muistiin. :) Illalla ajelin oikein kentälle tekemään tottista, varsinkin estenoutoja ja eteenmenoa. Vein eteenmenopalkan etukäteen kentän päähän. Tein aluksi lyhyitä seuraamisia, joissa koira oli täsmällinen ja hyvä. Liikkeestä maahanmenoon annoin voimakkaan avun, jotta sain koiran varmasti ja nopeasti maahan (maahanmenossa on ollut jonkinlaista asenneongelmaa aina, ei ole koiralle mikään suosikkiliike). Luoksetulo oli hieno, tuli lujaa ja suoraan jääden hyvälle etäisyydelle.

Esteillä autoin koiran ensin molemmista (hyppy- ja A-estenouto) yli, jyrkkää A-estettä ei ole aiemmin tehty ja hieman kummasteli sitä mutta meni kuitenkin. Seuraavaksi jätin hyppyesteen taakse istumaan noutokapula suussa, menin itse toiselle puolelle ja pyysin tuomaan. Sain tälläkin tavalla sen molemmista kumpaankin suuntaan yli. Tämän jälkeen heitin kapulan ensin hyppyesteen yli, apuohjaaja näytti sitä vielä ja varmisti että jos koira olisi kiertänyt, kapula olisi otettu pois. Keijo kuitenkin hyppäsi esteen yli, tarttui kapulaan ja tuli yli myös takaisin. En toki itse seissyt paikallani vaan tulin lähemmäksi estettä auttamaan koiraa.

A-esteellä tehtiin samoin, apuohjaaja näytti kapulaa esteen yli vielä sen jälkeen, kun olin sen sinne heittänyt. Autoin koiraa kiipeämään esteen yli, paluukiipeämiseen autoimme molemmat sitä taputtamalla estettä ja kannustamalla, hetken emmittyään se kiipesikin esteen yli. :)

Lopuksi tein vielä ihan perus tasamaan noudon. Koira lähti käskystä hakemaan, toi auttamatta kapulan eteen oikeaan paikkaan, sain ottaa kapulasta kiinni eikä ote elänyt lainkaan. Pidin hetken kiinni, irrotin otteeni ja vapautin koiran. Eteenmeno on kyllä aika kesken, toisella lähetyksellä koira muisti homman ja pinkoi kovaa kyytiä kentän päähän. Mutta otetaan nämä nyt ohjelmistoon, sillähän sitä saa eteenpäin taas.

Illalla iski jälkikärpänen ja päätimme kotimatkalla käydä tekemässä Tomin kanssa koirille jäljet ristiin, Keijolle 12 kepin suora ja Ripalle jälki, jolla pari käyttöesinettä. Keijon jälki kulki jälleen 90 asteen kulmassa janaan nähden. Koira eteni janaa hienosti mutta otti takajäljen ja lähti etenemään sitä vahvasti. Jarruttaessani kovaa vauhtia se palasi takaisin ja lähti jäljelle oikeaan suuntaan. Sitten mentiin, tämä oli kolmas keppijälki metsässä ja meni paremmin kuin koskaan. Alussa poimi kepit hieman epävarmemmin, mutta kun kehuin kovasti ja leikin osalla niistä sen kanssa, vahvistui paljon. Ensimmäistä kertaa vaikutti siltä, että kepit olivat kauttaaltaan jälkeä tärkeämpiä - kaikki 12 keppiä löytyivät ja tuotiin minulle. :)

Pitkäkieliset pojat hämäräjälkien jälkeen.

Jana-asiaa täytyy vähän miettiä jos helpottaisi sitä sen verran, että saisi vielä varmemmin koiran lähtemään jälkeä heti oikeaan suuntaan. Lisäksi voisi tehdä muutakin kuin suoraa. Meillä on onneksi toukokuussa parikin metsäjälkikoulutusta. Vaikka alku on lähtenyt käyntiin kivasti, hyviä neuvoja ja näkemyksiä kaipaa aina. Hämärä haittasi sen verran, että joutui vain luottamaan koiraan - ei huono asia metsäjäljellä!