Nakella plasmooma

Viikonloppuna kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota Naken silmiin, minusta vilkkuluomet olivat turvonneet ja ärtyneet. Muutenkin silmät näyttivät erilaisilta verrattuna vaikka Keijon silmiin. Maanantaina Nakke hierottiin ja siinä katselin silmiä uudelleen, kuvasin ja kyselin ihmisiltä näkeekö kukaan muu niissä mitään outoa. Osa näki, osa ei (huonoista kännykkäkamerakuvista) mutta omaan mieleen oli hiipinyt huoli joten tiistaina soittelin tarkistusaikaa. Sain samalle päivälle peruutusajan Eläinklinikka Hakametsään ELL Sanna Elfvingille.

Lääkärissä varmistui, etten nähnyt omiani vaan Nakella todettiin molemmissa silmissä plasmooma, muuten silmät ovat tällä hetkellä terveet. Plasmooma on pannuksen kaltainen perinnöllinen sairaus mutta se esiintyy sidekalvolla sarveiskalvon sijaan. Sairaus tällaisenaan ei uhkaa näkökykyä mutta voi toki levitä myös sarveiskalvolle. Plasmooma aiheuttaa tulehdussolukertymää vilkkuluomen sidekalvolle, tumman pigmentin häviämistä vilkkuluomesta ja punertavaa uudiskudosta sen pintaan. Nakella on ollut jonkin verran myös kutinaa, vuotoa ja rähmimistä. Sairaus vaatii loppuelämän hoitoa, siklosporiinitipat aamuin illoin. Lääkettä ei ole olemassa sopivan vahvuisena joten kunkin kuukauden erä valmistetaan erikseen Yliopiston Apteekissa.

Osallistuimme plasmooma/pannus -tutkimukseen, sinne kaivataan sairastuneiden koirien näytteitä ja tietoja edelleen!

Plasmooma 23.11.2015

Hyvää tässä on se, että koira on jo viisivuotias ja toki myös se, että sairaus on havaittu kohtalaisen varhaisessa vaiheessa. Toivon kovasti ettei seuraava diagnoosi ole pannus, Naken lähisukulaisella on se ja kohtalaisen ärhäkkäästi levinnyt lääkityksestä huolimatta.

Hieronnasta sen verran että kovasti oli koira jumissa niin edestä kuin takaa. Osittain syynä on varmasti jännittäminen, viikonlopun sähkökatkokset ovat stressanneet ääniarkaa Nakkea todella paljon.

Hieronnassa on kivaa! Paitsi sitten kun käsitellään kipeitä paikkoja..

Keijolla sen sijaan pyyhkii hyvin, elämä hymyilee ja kiire on kova! Ystäväni kutsui sitä työmieheksi, sellainen se kyllä onkin - ei osaa paljon olla jouten. Hyvä mieli sen touhuista aina tulee, pysyy mieli kaikilla hyvänä vaikka on näitä murheitakin sitten.

Ota nyt se kuva äkkiä, tarttee mennä!

Ensilumi

Perjantaina satoi ensilumi, joka lopulta sotki lauantain suunnitelman sorsajahdista. Sinällään todella harmillista mutta uskon että pääsemme paremmallakin kelillä vielä mukaan. Myös sunnuntaille sovitut hakutreenit oli peruttava. Lunta tuli paljon, se oli märkää ja tarttui puihin taivuttaen niitä sähkölinjojen päälle. Meilläkin oli pari niin pitkää sähkökatkoa että jääkaapista ja pakastimesta oli vietävä pilaantuneet elintarvikkeet roskiin.

Lumimäärä lauantaina aamukuudelta, lisää oli tulossa.

Sähkökatkoista huolimatta olemme kokeneet lapsenomaista iloa ja riemua ensilumesta, liikkuneet itsemme lähes tärviölle vain lähteäksemme uudelle lenkille. Luonto on aivan hullun kaunis, äänimaailma erilainen ja kaiken kukkuraksi koirat ovat puhtaita pitkänkin lenkin jälkeen. Lumentulo on aina hyvin piristävää, lisäksi ankarana jouluihmisenä aloitin joululaulujen kuuntelemisen ja joulun odottamisen. :)

Kaverukset Keijo ja Nakke istutettuina. Ripa luuraa jossain kauempana, se ei tykkää kuvaamisesta. ;)

Mr. Läppänen ja hiutaleet.

Lumen painaman puun alla.

Peltomaisemaa, sielu lepää.

Uudet vaelluskengät, näillä mennään taas toivottavasti monta vuotta.

Mä ruusun sulle antaisin, vaan mistä sen nyt saan..? - No Keijolta tietysti!

Jouluun on enää alle kuukausi, se tarkoittaa myös sitä että tontut ovat liikkeellä. Meillä onneksi on vain kilttejä koiria mutta nyt kannattaa olla kaverit tarkkana!

Tonttuhavainto!

Onnen poika, onnen poika!

Olemme palanneet normaaliin arkeen ja meillä asuu jälleen hyvin tyytyväinen Keijo. :) Koska talvi ei näytä tulevan, kaivettiin polkupyörä esille ja heitettiin kahdeksan kilometrin iltalenkki perjantaina. Kesäaikaan pyöräilimme tosi paljon, aina rantaan uimaan ja takaisin. Hieman mietin mitä koira sanoo kun mennäänkin toiseen suuntaan ja joudutaan palaamaan takaisin samaa reittiä, jaksaako vetää niin hyvin kuin ennenkin. Veti hienosti mennen tullen, taitaa todellakin olla niin että Keijolle kaikkein tärkeintä on vain päästä juoksemaan ja vetämään pyörän edessä, ei siihen mitään päämääriä tarvita!

Pakotettu tauko, koira odottaa koko ajan milloin voidaan jatkaa! Huomio, koiraa ei juoksutettu asfaltilla.

Lauantaina kävimme työpäivän jälkeen pikkuveli Nassen kanssa koirien uimalassa uimassa. Ennen uintia koira pestään hyvin ja uintitekniikan varmistamiseksi laitoimme myös liivit vaikka Keijo ui ilmankin hyvällä tekniikalla. Tämä oli toinen vierailumme uimalaan, nyt uitettiin myös matkaa. Hienoa hommaa, mennään varmasti uudestaan!

Käsketty odottamaan.

Altaasta tullaan ramppia pitkin rantaan.

Keijo, taustalla pikkuveli Nasse.

Matkauimari Keijo. :)

Uinnin päälle koira kuivattiin ja käytettiin verryttelykävelyllä, väsynyt se ei tietenkään ollut mutta saatoin jättää hyvällä omalla tunnolla kotiin illaksi ja lähteä tekemään elämäni ensimmäiset sushit! Oli kivaa tehdä ja hyvää syödä, tätäkin pakko kokeilla vielä uudestaan. :)

Vaiheessa...

Valmista!

Tänään oli parin viikon tauon jälkeen hakutreenit, ihan huippua! Keijolle tehtiin edelleen nenänkäyttöä tukeva harjoitus, ei pistotettu vaan annettiin liikkua omaan tahtiin ja poimia maalimiehet ylös. Treenin paras anti oli huomata, miten koira ei välitä häiriöistä vaan jatkaa vain omaa työtään. Ensin alueella oli koiranulkoiluttaja, sen jälkeen Keijo oli juuri tarkentamassa viimeisen maalimiehen sijaintia kun ryhmä ihmisiä juoksi ohi. Se vain jatkoi hommansa loppuun ja viimeinenkin maalimies löytyi hienosti. Tätäkö se on kun koiraan voi luottaa? :) Oli miten vain, tästä on tosi hienoa jatkaa.

Tarkkana pitää olla!

PK-Keijo. :)

Hommat kun on hoidettu, saa loppupalkaksi rasian (Orthex!) ja saa poseerata.

Työtön noutaja?

Mitä tekee työtön noutaja? PAHAA! 

Näin paljon kaikkea oon tässä duunannut, oot varmaan aika ylpeä!?

Olen ottanut aktiivisen koiran mutta joskus tulee näköjään väkisin jaksoja, ettei koiran kanssa ehdi tekemään (eli liikkumaan ja harrastamaan) tarpeeksi. Osasyy tähän meillä on ollut ihan puhtaasti oma kiire, normaalin arjen lisäksi viime viikonloppu työreissussa ja koirat kotona miehen hoteissa. Lisäksi meidän hakuryhmä tuli jokin aika sitten tiensä päähän. Tähän vielä muutama oma iltameno ja soppa on ainakin Keijon osalta valmis. Se on syntynyt tekemään ja sehän tekee, viis siitä järjestänkö minä sille tekemistä vai en. Minulla ei ole sydäntä puuttua tähän säätämiseen, varsinkaan silloin kun tiedän olen olevani siihen osasyyllinen. Muut koirat meillä ovat täysin erilaisia, yhtä tylsää niilläkin on ollut mutta se ei samalla tavoin ole koskaan vaikuttanut niiden käyttäytymiseen - tosin niiden energiataso ei ole muutenkaan ihan samanlainen. ;)

Tässä on sulle tää kuppi!

Tarvitsisitko tämmöisen sandaalin, pariksi sille vaikka tommonen crocksi?

Ei tässä oikeastaan muuta opetusta ole kuin että jos ottaa tekevänsorttisen koiran, sopii varautua siihen että myös tapahtuu! Kyllä tuo muutaman päivän tekemättömän jakson selvittää hyvinkin mutta liika on liikaa. Kunhan tämä toinen ylibuukattu viikko saadaan elettyä, kääritään hihat ja ruvetaan hommiin: hakua, esineruutua ja tottakai tottista, jälkiruoaksi fillarilenkkejä kun lumikenkälenkit näyttävät vielä aika kaukaisilta haaveilta. :) Ei tätä tekemättömyyttä kestä omakaan pää.

Lopuksi, Keijon hieroja kävi taas viime viikolla. Kropassa kaikki hyvin, ihmetystä aiheutti melkoisesti kasvaneet lihakset. Alkaisiko se olemaan jo aikuisen miehen mitoissa, 30 kg näytti vaaka eikä lihava ole kuitenkaan lainkaan.

Hemmotteluhieronnaksi meni, hyvä niin.