Tasan kaksi vuotta sitten Kanelille oli juuri syntynyt kahdeksan pientä toimeliasta keltaista nyyttiä; Keijo, Inni, Hali, Essi, Bobi, Mortti, Olly ja Cora olivat maailmassa. Tuntui mahtavalta, olin helpottunut, innostunut ja malttamaton - edessä oli vielä seitsemän pitkää viikkoa siihen, että saisin koiran kotiin. :D
Tässä koko Disney-teeman mukaan nimetty (Pluto-isän kutsumanimen mukaan) pentue illalla 31.3.2014:
Tänään nämä seitsemän sisarusta juhlivat kahta kokonaista ikävuottaan, Essi-siskon elämä valitettavasti päättyi surullisesti tammikuun 15. päivä. Essi on silti monella mukana ajatuksissa ja toivon sille kaunista syntymäpäivää sinne jonnekin. Muuten sisarukset ovat voineet hienosti, ne ovat tuottaneet omistajilleen paljon iloa ja olleet tiettävästi hyvin terveitä niin virallisten tutkimusten valossa kuin muutenkin. Myös tuloksia näille on siunaantunut jo. Keijon siskolle Halille on suunnitteilla pentue tänä vuonna, lisätietoja kennel Helkyn.
Keijo ja sisarukset virallisesti, O'Malley "Olly" asuu Norjassa.
Keijo sai synttärilahjansa jo eilen, Jonna kävi hieromassa sen illalla. Toivotaan koko sisarusparvelle paljon terveitä vuosia vielä, onnea ja iloa ne tuottavat varmasti omistajilleen päivittäin. :) Keijo oli niin odotettu koira ja se on näiden kahden vuoden aikana ylittänyt kaikki odotukset ollen maailman paras Keijo.
Hieronta on kivaa ja rentouttavaa sanoisi Keijo, jos osaisi.
Lopultakin kevät on niin pitkällä, ettei metsässä ollut lunta ja lähdimme Keijon kanssa iltapäivällä tekemään sen elämän toisen keppitreenin ja samalla myös toisen jäljen metsään. Pellolla se on ajanut reilut 20 jälkeä.
Keppejä keppejä
Tein suunnilleen 50 metrin päähän ns. janan poikki jäljen, jonne laitoin 12 keppiä noin viiden metrin välein. Tämän jälkeen hain koiran, käytin ensin tarpeillaan jonka jälkeen puin valjaat ja vein liinassa kohti janaa. Jostain käsittämättömästä syystä se tuntui tietävän mitä olimme tulleet tekemään, nenä maassa eteni hirveällä innolla janaa pitkin kunnes tuli jäljelle, lähti välittömästi oikeaan suuntaan seuraamaan sitä. Jälki kulki mönkijän tukkikärryn vierestä eli se auttoi osaltaan vauhdin hidastamisessa ja antoi koiralle aikaa reagoida jälkeen. Ensimmäisen kepin kohdalla se poimi sen välittömästi ja toi minulle jolloin palkkasin sen ruoalla. Tämän jälkeen se suorastaan ryntäsi jatkamaan hirveä veto päällä eteenpäin. 12 kepistä se löysi 8 ja toi ne minulle.
Kepit olivat hyvin maastoon sulautuvia, koira etsi ne oikeasti nenällään eikä silmillään (tämä on yksi syy, miksi olemme odottaneet lumen sulamista). En puuttunut mitenkään niihin neljään keppiin, joita koira ei poiminut vaan jatkettiin vain töitä. Viimeisen kepin jälkeen superpalkkasin koiran ruoalla ja kehuilla, riisuin valjaat pois ja vapautin sen jolloin se nopeasti jäljesti jälkeni loppuun autolle saakka (ei tuottanut tuskaa edes jäinen tie tai ojan ylitys). :D
Ensteks nopein jälkikoira moi!
Hyvää treenissä oli ehdottomasti se, että koira tiesi mitä on tullut metsään tekemään sekä se, että suurimpaan osaan kepeistä se reagoi voimakkaasti ja toi ne yhtä lukuun ottamatta nopeasti minulle. Tämän yhden kanssa se aikoi ensin jatkaa jäljestämistä mutta kun pyysin tuomaan, toi kyllä. Pidin myös sinnikkyydestä, jolla koira etsi kepit - kunhan vain oli ehtinyt saamaan hajun. Myös käyttäytyminen janalla oli hienoa, eteni määrätietoisesti ja poimi jäljen vahvasti oikeaan suuntaan.
Soitin kuitenkin treenin jälkeen itseäni paljon kokeneemmalle metsäjälkiharrastajalle kysyäkseni neuvoa. Omat jälkikokemukseni rajoittuvat peltojälkeen. Se maailma on kuitenkin aika erilainen tähän verrattuna ja ennen kaikkea tämä koira poikkeaa esimerkiksi temperamentiltaan ja voimakkuudeltaan hyvin paljon niistä paimenkoirista, joiden kanssa olen jälkeä harrastanut. Olen kyllä käynyt metsäjälkikokeissa mutta miltei täysin peltojälkipohjalta.
Koutsin kanssa keskusteltuani korjaan seuraavaan jälkitreeniin muutaman asian. Keppejä on edelleen 12, jolloin koira onnistuu todennäköisesti useammin ja pääsen täten myös palkkaamaan sitä keppi-ilmaisusta enemmän -> keppimotivaatio pysyy hyvänä tai nousee. Sijoitan kepit huomattavasti kauemmaksi toisistaan jolloin koira pääsee välillä myös jäljestämään rauhassa ja etsimään seuraavaa keppiä. Nyt ne tulivat aivan liian nopeasti kesken kiihdytyksen... En puhu koiralle mitään, nyt laitoin aika pirskeet pystyyn kun se toi kepin mutta se taas nostaa koiran virettä entisestään. Siihen meillä ei ole varaa eikä tarvetta, joten otan vain sen tuoman kepin vastaan, palkkaan ja sen jälkeen koira saa itsenäisesti ilman eri lähetystä jatkaa töitään. Jarrutan liinalla etenemisnopeuden tarpeeksi hitaaksi, jolloin koiralla on paremmat mahdollisuudet havaita keppi ajoissa. Nyt mentiin aika railakasta vauhtia ja silloin tietysti jää asioita huomaamatta helpommin. :)
Jäljen jälkeen Keijo pinkaisi reilun 7 kilometrin lenkin, jonka loppuvaiheessa se kävi pari kertaa uimassa. Se on kevät nyt!
Poikien kasvattaja Ammi oli järjestänyt pääsiäslomalle treenipainotteista ohjelmaa. Lauantaina oli ulkotreenit Porvoon Kaupungin varikolla, alue soveltui loistavasti nenänkäytön ja tarkentamisen harjoitteluun.
Keijolle laitettiin kolme maalimiestä yksitellen siten, että se sai katsella jokaisen lähdön mutta sen jälkeen estettiin näkemästä minne maalimies piiloutui. Toiveena siis että koira ei kaahaisi koko aluetta läpi vaan keskittäisi etsimisen tietylle alueelle varmana siitä, että sieltä se maalimies löytyy.
Käytän koiran aina tarpeillaan ennen treenin alkua mutta nyt olin ilmeisen huolimaton koska ensimmäistä kadonnutta etsiessään se etsi samaan aikaan kakkapaikkaa. :D Saatuaan hätäasiat kuntoon, homma lähti kulkemaan paremmin ja ilmaisi hienosti kadonneen. Toisen ja kolmannen kohdalla teki hienosti töitä, edelleen toivotaan että se oppii tarkentamaan nopeammin ja tehokkaammin - kehitys on kuitenkin nyt oikea. Ilmaisut olivat kaikilla maalimiehillä hyvät vaikka tämä oli ensimmäinen kerta kun yhdistettiin vieras alue, vieraat maalimiehet ja etsiminen. Yhdellä maalimiehellä oli ollut palkka esillä, Keijo oli yrittänyt varastaa sen. Onneksi ei onnistunut koska etenkin tuollaiselle röyhkeälle koiralle olisi ollut aika vaarallinen kokemus.
Ripa teki säntillisen tiukasti hallittuna koko alueen kattavan etsinnän, sille ei selvästi sovi liika hallinta ja jopa hajulta pois kutsuminen, ilmaisuista kuulsi läpi epävarmuus. Päätettiin, että seuraavana päivänä tehdään itseluottamusta tukevaa treeniä. Nakkekin pääsi etsimään yhden maalimiehen, voi veljet se oli innoissaan ja saatuaan pallon palkaksi löytämisestä, yllätti ja tarjosi sitä miltei kaikille taisteltavaksi.
Muutama kuva treenialueesta:
Ammin nuori uros Vertti (Blackthorn Vertti) teki hienon ensimmäisen oikean etsintätreeninsä ulkona. Katsokaapas videolta miten se etsii ja kuinka hyvin jatkaa töitään, vaikka ajautuu märän liukkaan roskiksen kannelle, josta se nostetaan maahan. Nostaessa sen jalka vielä tarttuu roskiksen kanteen.
Monta tuntia kestäneiden treenien jälkeen käytimme koirat ulkoilemassa, jonka jälkeen kokoonnuimme viettämään iltaa Ammille. Ruoaksi nautimme tietenkin valkosipulista luomulampaanviulua valkosipulikermaperunoiden kera - viiniä unohtamatta. Paikalla oli myös Krista koiransa Samban (Helkyn Tyrni) kanssa. Maailmaa parannettiin luonnollisesti myöhään iltaan.
Aamulla kello herätti vähän liian aikaisin, ohjelmassa oli rakennusetsintää Porvoon vanhassa sosiaali- ja terveyskeskuksessa. Tehtiin kaksi kierrosta, ensimmäisellä Keijolle näytettiin pitkän käytävän päästä maalimiehen lähtö, maalimies eteni käytävää oikealle ja vielä oikealle. Keijo teki sitkeästi töitä ja löysi maalimiehen lopulta ilmaisten sen hienosti. Ilmaisun aikana käytävän varrella olevaan huoneeseen piiloutui toinen henkilö, se reagoi siihen tullessaan ensimmäiseltä löydöltä mutta sähelsi sen verran että lähetin sen uudelleen etsimään. Lähti hienosti mutta toi maahan unohtuneen tyhjän palkkapurkin minulle. Kolmannella lähetyksellä sitten paikantui maalimies ja komea ilmaisu sieltäkin.
Videolla ensimmäisen maalimiehen piilo lähetyspaikalta lähtien (kuvattu siis treenin jälkeen):
Toisella kierroksella oli kolme maalimiestä kolmella eri käytävällä, kaikki valmiina. Yksi oli rappusten yläpäässä erittäin kaikuvassa tilassa. Keijoa ei jännittänyt, sinne se kiipesi ja haukkui. Toinen maalimies oli liukuoven takana huoneessa niin, että ovi oli raollaan. Koira tarkensi ja tarkensi kunnes löysi ja haukkui hyvin. Kolmas oli sitten jälleen pitkän käytävän varrella olevassa sokkeloisessa huoneessa, ei ongelmia täälläkään.
Muutama kuva rakennuksesta ja piiloista, joita käytin:
Oven takana piilossa, joutui vähän tarkentamaan.
Maalimies pitkän käytävän päässä oikealla puolella olevassa huoneessa.
Lähetys alaovelta, maalimies ylhäällä nurkassa.
Pari estettä ei menoa haittaa!
Myös Ripa teki hienoa työtä ja kaksi kierrosta, suunnilleen samanlaiset piilonpaikat kuin Keijolla. Ei vain tehty yhtään hallintaa ja annettiin etsiä vapautuneesti - vaikutti mm. ilmaisuun heti tehden siitä paljon itsevarmempaa. Ripa etsi toisella kierroksella ensin muutaman tyhjän käytävän (ohjaaja ei tiennyt onko niissä maalimiestä vai ei). Ohje ole tehdä nopea tsekkaus ja jatkaa seuraavaan kohteeseen ilman välihallintaa jollei reaktiota maalimiehestä tule. Ripa toimi hienosti eikä ohjaajankaan toimintaa voinut moittia.
Myös Nakke-kulta pääsi etsimään Kristan, joka oli pitkän käytävät loppupäässä olevassa huoneessa. Tehtävä oli sille aika vaikea ja otimmekin sitten lopulta ääniavulla - mitäpä sitä kiusaamaan kun teki kuitenkin hyvin töitä eikä ole mitään koetavoitteita. :)
Nakke ja pallo treenin jälkeen.
Hyvin maistuivat treenit!
Treenit olivat hyvin opettavaisia, koira teki hienosti töitä ja sen itsevarmuus riitti hyvin kaikissa tilanteissa. Itselleni on tosi vaikeaa suhtautua kesken treenin tapahtuviin pieniin yllätyksiin vaikka koiralle ne eivät tunnu merkitsevän yhtään mitään. Tarvinnee vähän viilata tätä omaa pedanttisuutta.
Kaunis kiitos jälleen Ammi ja Porvoon Palveluskoirien pekoryhmä sekä muut vierailevat Helkyläiset niin hyvistä harjoituksista, ajatuksia herättävistä keskusteluista, hauskanpidosta kuin huonoista jutuistakin! Loppuun vielä pääsiäishenkinen tervehdys Helkyn-tapaan kaikille!
Tänään oli erittäin kaunis kevätpäivä ja kaiken kukkuraksi arkivapaa, ei silti nukuttu pitkään vaan heitettiin Tomi ensin töihin jonka jälkeen suunnattiin Pirkkalaan Jonnan luokse treenaamaan. Haaveissa oli jo esineruutukin mutta lumitilanteen vuoksi teimme piilotreenin eli mökkikylän.
Ideana tässä siis laittaa useita piiloja kohtalaisen lähelle toisiaan, jolloin koira joutuu oikeasti käyttämään nenäänsä kun etsii missä maalimies on. On myös tärkeää, että koira oppii ohittamaan piilon (tai muun sen kaltaisen objektin), josta etsittävän hajua ei tule. Aika usein kuitenkin treenataan paljon enemmän niin että maalimies on piilossa, siinä ainoassa. Siksi treeneissäkin olisi hyvä olla myös ylimääräisiä piiloja. Ns. käytetyt eli kuumat piilot (piilot, joissa on treenin aikana ollut maalimies mutta juuri nyt ei ole) täytyy toki jättää auki, jotta koira pystyy tarkastamaan ne ja jatkamaan sitten etsimistä. Tehtiin yksi löytö myös niin että kaikki piilot olivat tyhjiä ja maalimies olikin kuusen alla. Tämmöiset treenit ovat kivoja talvitreenejä kun muuten ei tarvota varsinaista hakua tuolla hangessa.
Mökkikylä valmiina!
Tein pari kierrosta, ensimmäisellä kierroksella kolme löytöä ja toisella yksi - saatoimme vain todeta että tämän kaltainen harjoitus oli omiaan sekä Keijolle, että sen brother from another mother-veljelle Reinolle. Reinolla on ollut enemmän umpipiiloja eikä se joutunut niin koville paikallistaessaan maalimiestä mutta Keijo sen sijaan purki yhden piilon miltei atomeiksi ennen kuin uskoi, ettei siellä ole ketään. Yhtä piiloa se kävi haukahtamassa ja vasta sitten totesi sen oikeasti tyhjäksi. Nenäähän ei näissä hommissa käytetä paitsi jos on pakko ja tänään oli pakko. Totesimme, että tämmöisiä on tehtävä pari kertaa tässä vielä ennen hakukauden aloitusta... Ilmaisut olivat molemmilla pojilla kyllä oikein hyvät.
Treenin jälkeen lähdimme Keijon kanssa kahdestaan lenkille aurinkoon. Olimme hiljaisella tiellä kun takaa tuli auto, otin vapaana olevan koiran hallintaan viereen-käskyllä, jotta auto pääsisi ohi eikä koira jäisi alle. Autoilija pysähtyikin meidän kohdalle, valmistauduin ryöpytykseen koiran irti pidosta mutta herrasmies halusikin vain kommentoida koiran hallintaa ja upeutta. Hänellä oli itselläänkin kuulemma palveluskoiria ja halusi tervehtiä Keijoa. Sopertelin jotain auton naarmuuntumisesta mutta se ei ollut herralle mikään ongelma; koira hyppi autoa vasten ja herra oli ihastuksissaan. Lähtiäisiksi onnitteli vielä siitä, että minulla on todella hieno koira. :) Olen toki samaa mieltä mutta kaikkineen aika erikoinen kohtaaminen, hyvin positiivinen sellainen.
Tarpeeksi nopeasti jos käy heikoilla jäillä, ei välttämättä kastu! T. Keijo... (voi että minä pelästyin kun kuulin jään rikkoutumisen äänen enkä nähnyt onko koira veden varassa vai ei. Tuli otettua aivan juoksuaskelia)
Nakelle kuuluu hyvää ja huonoa. Hyvää tietysti se, että plasmooma on hyvin hallinnassa lääkkeillä, sairaus ei parane koskaan mutta silmät ovat lähtötilannetta paremmassa kunnossa kuitenkin. Huonoa sitten pelot, se ei iltaisin uskalla tai halua mennä ulos ellei ihminen lähde mukaan. Yöllä se ilmeisesti jännittää yön ääniä ja harva se aamu on tehnyt molemmat tarpeensa sisälle. Meillä koirat käyvät kyllä ulkona niin tiuhaan, ettei kyseessä voi olla varsinaisesti hätä vaan jokin muu syy. Nakkehan on hyvin ääniarka, en tiedä onko mahdollista että se pelkää/stressaa öisin niin paljon, että joutuu käymään hädällä vai onko siinä jokin uusi vika. Toivotaan nyt kuitenkin että löydämme tähänkin ongelmaan jonkun ratkaisun jotta Nakella olisi myös öisin parempi olla.
Lopuksi haluan vielä onnitella oman seurani, Tampereen Vetokoiraseuran, huikeaa onnistumista ja asennetta Kuhmossa viime viikonloppuna valjakkohiihdon SM-kilpailuissa. Seurasta oli mukana kymmenen koirakkoa eikä mitaleilta voinut välttyä. Tuloksia löytyy täältä. Meillä hiihtoporukka on hyvin kannustavaa ja mukaan mahtuu kaiken tasoiset harrastajat. Paljon onnea kaikille!
Keijolla on käynyt hieroja kotona parin kuukauden välein (se on ollut opiskelijan ns. projektikoira). Nyt varasin sille varmuudenvuoksi-ajan eläinfysioterapeutti Elina Karhumäelle ajatuksena, että tarkistetaan kehon tilanne toisenkin ihmisen toimesta (ja erilaisesta näkökulmasta) ja viedään sitten taas hänen terveiset omalle hierojalle. Vaikka olen erittäin huono heräämään aamulla aikaisin, olimme tänään Elinan oven takana klo 8 ja vieläpä puoli tuntia etuajassa - mitä sitä ei koiran vuoksi tekisi. ;)
Keijollahan on terve luusto ja se on muutenkin terverakenteinen, sillä on hyvä lihaskunto - kuulemma myös syvissä lihaksissa vatsan ja selän alueella. Se on energinen aktiivinen koira, joka toisinaan törmäilee vähän lenkeillä ja käyttää kehoaan sitä yhtään säästämättä. Kuitenkaan mikään hullu koheltaja se ei ole, vauhtia vain on aina niin paljon että välillä vähän sattuu.
Nenä märkänä pöydällä.
Laserilla pehmiteltiin lannerangan alueen lihaksia.
Jonkin verran kireyttä oli havaittavissa lannerangan alueella sekä selkärangassa lapojen tienoilla, ei kuitenkaan mitään epänormaalia tai merkittävää Keijon kaltaiselle koiralle. Keijon käsittely oli helppoa, osin tietysti siksi ettei mitään hurjan kipeää kohtaa ollut. Toisaalta se on itsevarma lunki poika ja on jo hierojan kanssa oppinut olemaan käsiteltävänä. Näissä tilanteissa näkyy hyvin miten sillä on ns. pää kunnossa, se pystyy rauhoittumaan hetkessä vaikka on juuri vetänyt melkoista rallia pitkin toimenpidehuonetta tutustuen siihen ja myös Elinaan, joka oli Keijolle täysin vieras ihminen.
Keijoa kuvattiin myös lämpökameralla, joka on kohtalaisen uusi menetelmä tutkittaessa mm. ontumisen tai kivun syytä. Yksinään se ei kerro tarpeeksi mutta osana muuta tutkimusta antaa paljon hyödyllistä infoa. Lämpökameratutkimuksia käytetään ihmispuolella monipuolisemmin ja tultaneen käyttämään tulevaisuudessa enemmän myös eläinten sairauksien tutkimisessa. Me haimme kuvista nyt lähinnä lämpötilaeroja ja sitä kautta tietoa lihaskudoksen voinnista. Onhan näillä kuvilla toki kiva myös hifistellä. ;)
Alla Keijon lämpökamerakuvat, Kuvissa vaaleat alueet ovat lämpimimpiä ja Keijolla ne olivat juuri niitä, joissa oli kireyttä myös käsin tunnusteltaessa. Keijo kävi puolen tunnin iltauinnilla eilen ja se voi selittää osittain tiettyjen alueiden lämpöä. Lämpöä syntyy mm. silloin, jos lihasta on rasitettu liikaa, myös lihaskireys tai lievä tulehdus voivat nostaa lihaksen lämpötilaa.
Ylhäältä.
Oikea takajalka.
Oikea etujalka ja lapa.
Vasen etujalka ja lapa.
Vasen takajalka.
Eläinlääketieteen kandidaatti Maija Savolainen on tehnyt aiheesta "Lämpökameran ja ontumatutkimuksen vertailu koiran lonkan alueen kiputilojen diagnosoimisessa" eläinlääketieteen lisensiaatintutkielman, se löytyy täältä.
Sain Keijolle pari kotitreeniohjetta, erilaisia venyttelyjä. Niitä ei tarvitse mitenkään päivittäin tehdä, kerran tai kaksi viikossa on tarpeeksi. Lisäksi käytän sen omalla hierojalla noin viikon kuluttua tästä käsittelystä ja jatkan ihan tavallista normaalia elämää näiltä osin. Pidän hyvin tärkeänä koiran lihashuoltoa, sitä tärkeämpää mitä enemmän ja vaativampia lajeja sen kanssa harrastaa. Meillä on hyvin onnekas tilanne sekä koiran perusterveyden että liikunnan suhteen, kaikki huolto on toistaiseksi ollut käytännössä tarkistelua mutta näin ei toivottavasti koskaan pääse syntymään mitään isompaa laiteltavaa paitsi jos kohdalle sattuu jokin isompi onnettomuus.
Matkauimarit uinnin jälkeen.
Lopuksi vielä pari sanaa koirien uittamisesta talvisin uimalassa. Käytän aina ennen uintia koiran kävelemässä vähintään 10 minuuttia jotta se saa tehtyä tarpeensa ja on myös lihaksistoltaan lämmin. Lisäksi tietysti ruokailusta tulee olla kulunut nelisen tuntia, usein enemmän. Uimisen (ja pesun + kuivaamisen) jälkeen puetaan lämpömantteli päälle ja käydään jälleen pienellä kävelyllä. Eilen Ripa laitettiin autoon uinnin jälkeen ilman takkia ja aamulla sillä oli kipeä vesihäntä. :( Kaksi muuta koiraa olivat aamulla yhtä vireessä kuin illallakin.
