Elämä on ollut jokseenkin tasapaksua, olemme liikkuneet paljon, tottista on myös nykerretty ahkerasti mutta ilman paineita. Keijo on uinut kohtalaisen usein ja omistajakin käynyt vesijuoksemassa kerran viikossa läpi koko talven. Myös hierojalla olemme käyneet kumpikin ja sitten vain urheiltu - talvi on loistavaa aikaa rakentaa hyvää peruskuntoa sekä itselle että koiralle ja siinä olemme tänä vuonna kyllä onnistuneet paremmin kuin koskaan aiemmin.
Uimassa Tampereen koirauimalassa.
Käytiin lopultakin hiihtämässä, oli huisin kivaa! Keijo sai vetää yhden pitkähkön pätkän ja voi veljet se veti hienosti vaikkei ollut edes mitään "jänistä" apuna. Valitettavasti oma hiihtokunto on niin huono, etten viitsinyt vedättää enempää vaan koira sai mennä vapaana. Mutta hauskaa oli ja jos vain kelejä riittää, tässä voi ainakin kehittyä paljon. :) Myös potkukelkkalenkillä käytiin, erinomaisesti koira veti sitäkin mutta valitettavasti siinä asento on omistajan vialliselle selälle liian huono.
Hiihtolenkin jälkeen enforfiini jyllää!
Tottelevaisuudessa vaihdoimme hieman aloitusrutiinia, nyt tuon koiran kentän lähelle (tai halliin) ihan talutellen ja sitten vasta kaivan ketjukaulaimen esille ja viritän tottismoodiin. Tällä olen saanut alun ylimääräisen härveltämisen pois, koira on paljon keskittyneempi eikä tule mitään turhaa konfliktia ja se odottaa töihinpääsyä oikealla tavalla. Lisäksi treenillä on jotenkin selkeämpi alku ja loppu, treenin päätteeksi otan ketjupannan pois ja koira voi vaikka haistella matkalla autolle. Aiemmin siis jätin sen istumaan kentän reunalle, jossa se kiihtyneenä tärisi ja odotti että pääsee kentälle. Hyvä tapa tuokin mutta tälle koiralle sopii minusta paremmin näin.
Sivulletulossa olen tainnut voittaa eli koira kiertää nyt sen sijaan että tulisi suoraan sivulle. Katsotaan nyt vielä ensimmäinen koe miten se sen tekee mutta yritän edelleen vahvistaa kiertämistä. Seuraaminen on taas oikein hyvällä mallilla, tehty paljon pienissä pätkissä perusasentoa ja lyhyitä liikkumisia oikealle, vasemmalle, eteen ja taakse.
Paikallaolo on jotenkin nyt aivan hirveän hieno, koiran mielentila ja koko olemus on keskittynyt ja rauhallinen - kontrasti sen normaaliin energiaan on melkoinen. :) Tällä videolla osa yhdestä paikallaolotreenistä, ei hirveästi haittaa vaikka treenikaverit vähän hassuttelevat koiran lähellä. ;) Tajusin juuri eilen, että täytyykin mennä piiloon - olen tähän saakka ollut vain selin koiraan.
Suhde noutokapulaan kunnossa!
Olin viime sunnuntaina pitkästä aikaa Pirkanmaan Pelastuskoirien hälytreenissä maalimiehenä ja treenin jälkeen otimme pari ilmaisuharjoitusta Keijolla. Hyvinhän tuo haukkui itselleen vierasta henkilöä, kyllä tässä jo vähän odottaa hakutreenejäkin jotta pääsee tätä asiaa viemään eteenpäin ja ehkä syksyllä jopa kokeeseen. Mutta vielä on talvea jäljellä ja hakutreenit saavat siis odottaa.
Myös Keijon puoliveli Nasse teki ilmaisua, sillä on vielä hirveän vähän haukkutreenejä alla (koska se on nuori eikä ilmaisulla ole niin kauhea kiire edes), mutta hienosti sekin haukkui vieraita. :) Tässä video Nassen haukkumisesta:
Työmies valmiina hommiin!
Mr. Huivimalli.
Arki-iltojen huvi, kahden pallon taistelu Naken kanssa. ;)
Tällä hetkellä otamme lenkkeilyn ja uimisen suhteen jonkin aikaa rauhallisemmin, Keijo onnistui saamaan iltalenkillä anturaansa pienen reiän. Se on parantunut kuitenkin ihan hyvin, kiitos puhtaan lumen ja Betadine-kylpyjen. Tossua koira käyttää ihan sujuvasti, ei se välitä onko jalassa jotain vai ei eikä yritä repiä edes pois.
Voi että on ollut hieno talvi vaikkakin välillä vähän liian kylmää. Mutta lunta kuitenkin ja muutamalle jäälenkillekin ollaan uskallettu. Vielä ei olla päästy potkukelkkailemaan tai hiihtämään Keijon kanssa mutta onhan talvea vielä jäljellä...
Sportti-Keijo järven jäällä.
Keijo ja mono, jonain päivänä vielä lähdetään hiihtämään.
Tottistreeneissä ollaan edetty, tosin huomasin että seuraaminen on jäänyt ohjelmistosta pois ja koira on aavistuksen huonontunut siinä - odottaa selvästi että teen jonkun jäävän liikkeen eikä tee ihan sillä voimalla kuin normaalisti. Toisaalta semmoista se on, kaikista liikkeistä pitää muistaa huolehtia eikä koira koskaan ole valmis. Muutoinhan mestaruuskisoissa ei tulisi liikevirheitä. ;) Nouto vaikuttaa olevan melko helppo rakentaa noutajalle, antaa vain noutaa. Tärkeintä on muistaa itse olla tekemättä asiasta liian monimutkaista. Allaolevalla videolla kooste viime sunnuntain treeneistä, ainahan ei kaikki mene ihan putkeen - ohjaaja voi kaatua tai koira kolauttaa nenärustoa hieman tukevammin. ;)
Tänään meillä oli vapaapäivä ja lähdettiin kaverille, ensin tietysti kunnon lounas ja sitten koirille ilmaisutreenit. Otettiin Keijolle ensimmäistä kertaa umpipiilossa olevan maalimiehen ilmaisu, aluksi se tonki piiloa muutaman kerran etsien sisäänpääsyä mutta sitten vain haukkui. Toisella kerralla ei enää yrittänyt mitään turhaa vaan aloitti haukumisen. Haukku tulee edelleen tosi helposti eikä koiraa häiritse ohjaajan lähelläolo tai kehuminen. :)
Treenin jälkeen hullunkiilto silmissä, asiat on hyvin! :)
Viime aikoina Keijo on selvästi aikuistunut, se lepää selvästi paremmin silloin kuin tilaisuus on. Nuorempana tuntui, että mikään ei riittänyt. Ikä tuo siis järkeä menevämpäänkin mieheen. :)
Mikä on nukkuessa kun on saanut touhuta tarpeeksi?
Toinen noutajamme Ripa on syventänyt ystävyyttään Lalli-kissan kanssa, nykyään ne nukkuvat miltei päivittäin hyvin lähekkäin toisiaan lämmittäen. <3
