Jokainen on varmasti joskus kuullut sanonnan ”sekarotuiset ovat terveempiä kuin puhdasrotuiset”. Tämä on jotenkin mielenkiintoinen ajatus ja olen muistaakseni kuullut tätä jo lapsuudessani. On erikoista ajatella, että jos puhdasrotuisia pidetään sairaampina niin miten kaksi sairasta, keskenään eri rotuista koiraa voi tehdä terveen sekarotuisen? Pahimmassa skenaariossahan sekarotuinen voi periä esimerkiksi rodun X huonon luuston ja rodun Y allergiat. Silloin omistajan kädessä on harmillisen sairas pentu. Valitettavasti koiramaailmassa kulkee sinnikkäästi monia uskomuksia, joilla selitetään koirien käyttäytymistä tai muuta. Näistä esimerkkinä juurikin väite siitä, että sekarotuiset ovat terveempiä ja ”koiralta pitää ottaa luulot pois alistamalla se kunnolla”.
”Me ollaan käyty ainoastaan rokotuksilla eläinlääkärissä”. Tätä lausetta kuullaan paljon niin rotukoirien- kuin sekarotuisten omistajien toimesta. Vaikka eläinlääkärit ovat ammattilaisia, eivät heidänkään silmät kykene röntgenkatseeseen tai ultraukseen. He arvioivat käsillä ja silmillä koiran nopeasti rokotuksen yhteydessä. Tämä nopea silmäys ei anna läheskään niin laajaa terveydenkuvaa, kuin viralliset terveystutkimukset. Olen myös sitä mieltä, että se on jo todella huolestuttavaa jos koiran vika/sairaus on niin näkyvä että sen huomaa jo nopealla silmäilyllä. Se, että koira ei oireile selkeästi ja näkyvästi vaikka kipeää selkää, ei tarkoita etteikö selässä voisi olla muunnoksia jotka kipeyttävät koiraa sen päivittäisissä askareissa. Koirat kun ovat mestareita piilottamaan kolotukset.
Minun vieressäni köllöttelee tällä hetkellä sekarotuinen koira. Se tuli hieman sattuman kautta minulle 1-vuotiaana kodinvaihtajana. Koirani rotuja ei ole tarkasti selvillä, tiedän ainoastaan sen sisältävän lapinporokoiraa. Koska koirani suvun taustoja ei ole tiedossa, minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä mitä koirani rakenne ja todellinen terveydentila on. Näin nopealla pintaraapaisulla se on oikein sopusuhtainen komea koira, joka on terve. Se ei oireile ja ihokin on vain hieman kuiva. Kävelee ja juoksee sydämensä kyllyydestä. Ruoka maistuu ja ollaan käyty eläinlääkärillä vain rokotuksilla.
Paitsi ei sittenkään. Seurailen koirani käyttäytymistä ja liikkeitä todella tarkkaan. Ensimmäiset viitteet mahdollisesta viasta paljastui minulle peitsauksen ja rauhattomuuden myötä. Koirani peitsasi ennemmin kuin ravasi ja sillä oli todella haastavaa rauhoittua makoilemaan aloilleen. Ravatessa korostui takajalkojen ahtaus, sillä tuntui että ne voisivat välillä lyödä jopa kipinää. Koirani myös reagoi selän paineluun hampailla ja asennonvaihdoilla, jotta en yltäisi koskemaan selkää. Aloin käyttämään koiraani jäsenkorjauksessa ja hieronnassa. Se oli ensimmäisillä käsittelyillä todella jumissa, triggereitä ja hermopinteitä oli joka puolella. Etenkin ristiselkä ja peräpää olivat kosketusarat ja kauttaaltaan jumissa. Aloin olla huolissani koirani luustosta, sillä pelkäsin siellä olevan jonkin pahasti vialla. Minulle tuli tarve saada tietää, mikä siellä aiheuttaa koiralleni jumeja. Siispä varasin ajan luustokuvaukseen.
Suomessa koirat kuulemma tutkitaan sairaiksi. Tai näin eräs ulkomaalainen kasvattaja tokaisi, sillä Suomessa monessa rodussa tehdään laajat terveystarkastukset. Joku voisi olla tätä mieltä myös minun kohdallani, että tutkitutin terveen sekarotuiseni sairaaksi. Koirani ei näytä ulospäin sairaalta tai kipeältä eikä sillä ole mitään näkyviä ongelmia, enää. Luustokuvat kertoivat kuitenkin uuden totuuden koirani terveydentilasta. Koirani on rekisteröity FIX-rekisteriin ja sen myötä saan koirani luustokuvat lausuttavaksi Kennelliitolle. Sekarotuiset saavat siis samanlaiset viralliset lausunnot kuin puhdasrotuisetkin koirat. Se olikin todella jännittävä hetki, kun sähköpostiini pamahti koirani luustokuvien lausunnot virallisena. Sieltä ristiselästähän löytyi nikamamuunnos. Juuri siitä kohdalta, josta koira on ollut eniten jumissa ja josta ei mielellään anna kovin painella. Se pieni oireilu kertoi, että täällä on jokin hassusti. Minulle ei tullutkaan sitä kuuluisaa tervettä sekarotuista.
Luustokuvat lausuntoineen maksavat rahaa, mutta koen sen olevan koiran kannalta kaiken sen arvoista. Kuvat nimittäin antavat äärimmäisen arvokasta tietoa, jonka avulla voidaan aloittaa oikeanlainen hoito ja ruokinta jo ennen kuin koira on oikeasti kipeä ja rikki. Silloin on jo peukalo suussa, kun koira on selkeästi kipeä. Koirani luustokuvat antoivat itselleni todella tärkeää tietoa. Nyt osaan vahvistaa koirani peräpään lihaksia, pitää huolen että paino pysyy ihanteellisena ja käydä säännöllisesti hierotuttamassa koirani lihaksiston. Ennen kuvia ajattelin, että joku 2kk välein hierojalla käynti olisi riittävää. Nyt koen, että kuukauden välein on hyvä käydä, jotta selän lihakset eivät pääse jumiutumaan pahasti. Ja aktiivinen käynti hierojalla onkin tuottanut tulosta; koirani ei peitsaa, kroppa pysyy paremmin auki ja ristiselkä ei ole yhtä jumissa. Uskallan jatkaa vetolajien harrastamista, mutta kiinnitän erityisen paljon huomiota alku- ja loppuverryttelyyn sekä koiran tekniikkaan. Jos vetolajit ovatkin turhan raskaat koiralleni, niin se saa siirtyä aktiivisen kotikoiran virkaan. Nyt me menemme täysin koiran ehdoilla päivä kerrallaan.
Lyhyesti ja ytimekkäästi: Oli koirasi puhdas- tai sekarotuinen, kannattaa se luustokuvata. FIX-rekisteröinnin myötä saat sekarotuisen kuvat virallisesti lausuttuna. Kuvat antavat meille omistajille tärkeää tietoa, ja koirat eivät joudu turhaan kärsimään tai kipuilemaan kun tiedetään hoitaa oikeita paikkoja ja välttää tiettyjä juttuja. Harrastaminen ja touhuaminen on turvallisempaa ja mielekkäämpää, kun tietää missä mennään. Me Roihun kanssa toivotetaan jaksamisia loppuvuodelle, ja toivotaan että inspiroitiin jotakuta! Kirjoittanut: Milla Hiukka. Roihusta lisää instagramissa @lapinroihu
Jehu ei ole kuka tahansa mies vaan NOU1 Olevinaan Tää On Vuoden Mies, 9 kuukautta! 😎😍 Jos joku olisi kesällä sanonut, että teemme taipparit vielä tänä vuonna, en olisi edes keskustellut aiheesta. Tyylini on antaa pennun olla pentu eikä yrittää rikkoa ennätyksiä, treenata hulluna tai yrittää vääntää väkisin tuloksia. Olemme tehneet harvakseltaan palveluskoiralajit kiikarissa jälkeä, hakuun ilmaisua, esineruutua ja vähän tottelevaisuutta. Riistoja on näytetty säännöllisesti ja jahtiinkin Jehu pääsi mukaan muutaman kerran fiilistelemään ja tekemään oikeassa ympäristössä lämpimällä riistalla noutoja.
Jeppe ja treenivaris.
Yksi asia johti toiseen, kun Pirkanmaan Noutajakoirayhdistys ilmoitti järjestävänsä vielä yhdet taipparit. Toisaalta kokeeseen rohkaisi myös se, että Jehun Silli-sisko (Olevinaan Tän Naapuritkin Kuulee) läpäisi taipparit hienolla suorituksella. Niin laitoin ilmoittautumisen kokeeseen. Rehellisesti laskin hieman sen varaan, ettei saada paikkaa koska taippareihin on ollut aikamoinen ryysis. 😜
Kasvattaja järjesti meille 1,5 viikkoa ennen koetta möllitaipparit, jotta nähtäisiin ollaanko edes lähellä jos koepaikka sattuisikin osumaan kohdalle. Tämä treeni kertoi kehittämisen kohteet ja vahvisti myös sen, että otin paikan vastaan kun sitä tarjottiin.
Viimeisellä viikolla vahvistelin variksen tuontia käteen ihan keittiössä aamu- ja iltaruoan avulla; varis lattialle ja nostosta ruoka riippumatta millä tyylillä tai mielentilalla koira sen suoritti. Pupua Jehu hieman omi, joten jälkiruokapossunkorvan se sai tuomalla pupun siellä samaisessa keittiössä. 😂 Vedestä palautuksissa on näkynyt pientä omimista, joten käytiin vain heittelemässä kerran lelua ja kerran varista järveen ajatuksella tuo nopeasti niin heitän heti uudelleen ja saat sännätä perään.
Kokeessa kaikki meni ihan nappiin ja vähän päälle. Jehu toi sorsan vedestä käteen, varmistelin kyllä kehuilla ja menemällä vastaan, mutta silti. Hakua Jehu teki todella tehokkaasti ja toi neljä varista. Otteissa näkyi vähän levottomuutta, mutta se ei huoleta kun ottaa pennun iän ja muu kehittymisen huomioon. Möllitaippareissa se esimerkiksi sylki kaikki riistat jalkoihin. Jäljellä Jehu oli todella jälkitarkka, luulin että se lähti pupun kanssa omille teilleen, kun löytäessään lähti palauttamaan sitä minulle paluujälkeä pitkin. 🙈
💞
Tuntuu todella hienolta, Keijon poika suoritti samassa paikassa yhtä hienosti taipparit kuin isänsä viisi vuotta sitten. 💕 Tuomarin sanoin: "Erittäin työskentelyhaluinen ja vauhdikas koira, joka selvittää helposti kaikki tehtävät ja osoittaa hyviä taipumuksia".
Onnea meille! 🖤
Ohessa vielä videot taippareista (näkyy kaikkea omaa säätöä taluttimen kanssa ja käskytkin on vähän mitä sattuu):
Tänä vuonna myös muut Keijon jälkeläiset ovat suorittaneet hienosti taipumuskokeita. Kaikilla koe on mennyt ensiyrittämällä läpi, tämä on ihan huikeaa kun muistaa, että nuorten koirien kyseessä ollessa voi sattua mitä vaan.
Ensimmäisen NOU1-tuloksen nappasi Jalla (Hakukoneen Eyjafjallajökull), "Miellyttävän oloinen nuori koira, joka selvittää päivän tehtävät helposti. Erinomainen vainun käyttö. Ohjataan miellyttävällä tavalla". Jalla on startannut myös NOME-B -kokeessa tuloksella ALO3.
Seuraavaksi taipparit suoritti Jallan sisko Kuura (Hakukoneen Krakatau). Yleisvaikutelma: "Vauhdikas noutaja, joka suoriutuu erinomaisesti päivän tehtävistä osoittaen hyviä noutajan taipumuksia". Kuura avasi myös koeuransa hienosti WT-kokeessa tuloksella ALO2 (sijoitus 2.).
Onnea Kuura ja Kaisa! 💛
Seuraavat neljä Keijon pentua osallistuivat taippareihin kaikki saman viikonlopun aikana, siinä riitti jännitettävää molemmille päiville. 👀 Ensimmäinen positiivinen viesti tuli Kajan (Hakukoneen Katla) omistajalta, se oli tehnyt hienoa työtä 13-vuotiaan Essin ohjaamana. Yleisvaikutelma: "Nuori noutaja, joka suorittaa varsin mukavasti päivän tehtävät ja osoittaa hyviä metsästyskoiran ominaisuuksia". 💞
Onnea Essi ja Kaja! 💛
Seuraava NOU1-viesti tuli Oililta (Lindbiski Otus Elegans), myös pikkuinen Oili oli tehnyt hyvää työtä kaikilla osa-alueilla: "Noutaja, joka suorittaa helposti päivän tehtävät ja osoittaa erittäin hyviä noutavan metsästyskoiran taipumuksia".
Onnea Oili ja Emmi! 🖤
Samassa kokeessa Oilin ja Kajan kanssa taipparit selvitti leikiten myös 9 kuukauden ja yhden päivän ikäinen Silli (Olevinaan Tän Naapuritkin Kuulee), joka nuoresta iästään huolimatta suoritti "kaikki tehtävät helposti ja osoittaa erinomaisia metsästyskoiran taipumuksia".
Päivän viimeisin taipumuskoeuutinen tuli Hilkalta ja Ainulta (Lindbiski Otus Magicus). Ainun onnistuminen lämmittää omalla tavallaan hyvin paljon, koska se menetti omistajansa kesällä ja muutti heinäkuussa Hilkan luokse. Alussa oli hieman haasteita, mutta nopeasti Ainu lähti kehittymään ja teki mainiota työtä taippareissa "Erittäin vauhdikas ja innokas nuori narttu joka selvittää päivän tehtävät helposti osoittaen hyviä noutajan taipumuksia". Ainulle on suunnitteilla ensimmäinen pentue keväällä 2021, lisätietoja täällä.
Taipumuskokeiden lisäksi meillä on hieno BH-koetulos eli Osmo (Hakukoneen Yellowstone) suoritti syyskuussa palveluskoirien käyttäytymiskokeen hyväksytysti!
Onnea Osmo ja Maarit! 💛
Keijon jälkeläistilastot näyttävät tällä hetkellä oikein mukavilta sekä terveyden, että taippareiden osalta. 🌞
