Kokeen jälkeen on ns. tuutannut tyhjää. Valmistauduttiin mahdollisimman hyvin, onnistuimme yli omien odotusten ja sitten menikin tovi ymmärtää mitä tapahtui. Jollekin joku JK1-koulutustunnus on pieni juttu mutta minulle uskomattoman tärkeä ja hieno kokemus tämän vuoden päätteeksi. :)
Keijo sai kokeen jälkeen lomailla viikon kotona kun karkasin etelän lämpöön kavereiden kanssa. Nyt ollaan taas jatkettu treenejä normaaliin verkkaiseen tapaan. Joulukuun pidän luultavasti täysin treenivapaata, tammi- ja helmikuussa on sitten onneksi hallivuoro ja kohta on jo kevät.
Ei mifää freenifaukoa!!
Haussa ollaan edelleen tehty kaistaleita, tuntuvat sopivan koiralle hyvin. Toivotaan, että saadaan vielä ennen talvitaukoa muutama treeni. Olen haun suhteen tosi luottavainen; meillä on hyvä aktiivinen hakuryhmä, joten jos vain saadaan tapaturmaton kausi 2017, säännölliset treenit järjestyvät varmasti.
Hyvästä haukusta palkka!
Mr Orthex ja maailman paras loppupalkka - rasia!
Reinon HK1-2 ja Keijon JK1-herkkuja treenien päätteeksi!
Nakelle kuuluu hyvää, sen vuosi sitten havaittu plasmooma on pysynyt melko hyvin hallinnassa säännöllisellä lääkityksellä. Kutinaa on ollut selvästi enemmän nyt kun kelit viilentyvät. Ripa kävi Tomin kanssa pelastushakukokeessa, tottelevaisuus rimaa hipoen läpi mutta maastossa herkkä koira ei ilmaissutkaan toista maalimiestä. Sille tehtiin keväällä treeneissä jokunen palkaton maalimies ja hallintaakin, siitä seurasi se ettei se seuraavissa treeneissä viikon kuluttua ilmaissut maalimiehiä - kävi kyllä heidän luonaan mutta jätti niille sijoilleen. Suunnitelma oli että hallinta ja palkattomuus tulisivat vain kokeissa mutta se oli selvästi huono ajatus. Ripan herkkyys aiheuttaa välillä harmaita hiuksia.
Ripa maastossa.
Kaivelin vanhoja pentujälkivideoita ja sieltä löytyi vajaa 10-viikkoisen Keijon kolmas jälki, pituutta oikein 50 askelta! :D Lopussa näki tuttua jääräpäisyyttä, herra oli tiukasti jatkamassa jäljestystä - viis siitä että minä pitelin sitä kiinni (sähläsin) ja yritin samaan aikaan kehua ja kertoa että homma olisi nyt tässä. Sinnikäs pikku röyhkimys siis pienestä saakka. <3
Lopuksi on todettava, että meidän tammikuussa kaksi vuotta täyttävä hovawartiton jakso päättyy toivottavasti ensi vuonna - pieni Gipstern-poika on laitettu Tomille tilaukseen. Meidän edellinen hoffi, Gado, oli samalta kasvattajalta. Keijo oli noin 10 kuukauden ikäinen, kun Gado jätti sille päällikön saappaat.
Taannoisen koekäyntikateuden jälkeen päätin katsoa millä tasolla Keijon osaaminen on, ilmoitin sen oman seuran jälkikokeeseen. Tsemppasin itseäni muistuttamalla, että kyseessä on ykkösen koe - ei SM-kilpailu ja aina on myös lupa epäonnistua.
Halusin tietynlaisen tasontarkistuksen talven tottistreenejä silmällä pitäen ja myös tietää miten koira toimii koetilanteessa maastossa. Aikaa oli vähän, samaan aikaan järjestin yrityksen 10-vuotisjuhlia ja valmistauduin omaan pieneen lomamatkaan. Tein itselleni lukujärjestyksen rungoksi, jotta saisin kaikki tottelevaisuuden osa-alueet nippuun koepäiväksi. Toisaalta oli hyvä tunne meidän osaamisesta mutta toisaalta epäusko: ollaanko todella näillä kesän treenimäärillä koevalmiita? Nämähän eivät selviä muuten kuin kokeilemalla... Koiralla oli koko ajan hyvä mieli ja se esitti vahvaa tekemistä, esineruutu osoittautui heikoimmaksi lenkiksi ja erittäin vähän sitä ollaankin tehty.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?
Koeaamu valkeni ja suuntasimme koepaikalle, tunne oli jännittynyt mutta hyvä - en olisi halunnut olla missään muualla. Ensimmäisenä menimme jäljelle, janalla tunaroin itse pari pistettä mutta koira teki vakuuttavaa työtä. Se ilmaisi kaikki kuusi keppiä ja ajoi yhden parhaimmista jäljistään. Ojan ylitys ei tuottanut ongelmia eivätkä jäljen lopussa lähitalon pihassa rähisevät koirat. Jäljeltä saimme 168/170 pistettä ja tuntui voittajalta jo vaikka loppu menisi miten. :)
Keijon koejälki.
Seuraavaksi oli esineruudun vuoro, siellä näkyi sama ongelma kuin maanantain kenraaliharjoituksessa - jalat vei, nenä ei haistellut. Yhdellä lähetyksellä Keijo tarkasti aluetta systemaattisesti edestä ja takaa kunnes lopulta pyysin sen hetkeksi sivulle rauhoittumaan. Toisella lähetyksellä se lähti hyvin takarajalle, sai esineestä hajun, tarkensi ja toi esineen lujaa vauhtia. Valitettavasti esine lipsahti sen suusta matkalla mutta nappasi sen uudelleen ja toi. Pisteitä saimme 29/30. Tässä meillä on todella treenattavaa. :D
Maastosta oli kuitenkin kasassa 197/200 pisteestä, erittäin tyytyväinen olin ja hyvillä mielin lähdimme tottelevaisuuteen. Suoritimme ensin liikkeet, voisin ehkä mieluummin tehdä ensin paikallaolon mutta molemmin päin täytyy homma osata ja nyt näin. Koira ei ollut aivan koko aikaa perusvahva oma itsensä vaan sillä tuli pieniä epävarmuuden hetkiä. Osittain tämä johtui tiukasta aikataulusta ja siitä, että olin tehnyt todella paljon vain noutoja ja eteenmenoa - koira odotti vähän joka käänteessä pääsevänsä eteen = palkalle. Noudoissa ollaan päästy kapulan kanssa päin hyppimisestä eroon mutta nyt koira luovutti kapulan hiukan liian kaukaa. Esteet se kuitenkin ylitti hienosti kaikkiin suuntiin. Eteenmeno oli eniten kesken, siinä lähinnä kaukana maahanmeno. Näin nytkin, lähti kyllä eteen mutta meni vasta kolmannella käskyllä maahan - parin metrin päässä minusta. ;) Sivulletuloissa oli hitautta ja vinoutta mutta kokonaisuutena oikein kiva ykkösen tottelevaisuus, pisteitä saimme 86/100 huolimatta siitä, että yksi liike oli puutteellinen. Tämä tarkoitti sitä, että olimme saavuttaneet koulutustunnuksen JK1 pisteillä 283/300 eli vahva ykköstulos!
Tuuletusta!
Tottis:
Kirjoittaessani tätä maanantaina iltapäivällä, tuntuu edelleen uskomattomalta ja kiitolliselta. Olimme hyvinkin valmiit kokeeseen ja nyt meillä on taas yksi kiva kokemus takana ja lisää tietoa talven treenejä varten. :)
Viime hakutreenien jälkeen keskustelin Keijon juoksemisongelmasta muutaman ihmisen kanssa, monenlaisia ajatuksia saatiin ja niistä poimin ensimmäisenä jatkoon kaistaleet. Teimme tänään kolme kapeaa kaistaletta, leveys n. 25-30 metriä ja syvyyttä yli 50 metriä. Kaistaleiden väliin jätettiin reilusti tallaamatonta aluetta, ettei nopeasti liikkuva koira vaihtaisi kaistaleelta seuraavalle. Keli oli kuin tilauksesta miltei täysin tuuleton, odotukset kovat että koira sortuu virheeseen eli ei tarkasta aluetta kunnolla vaan juoksee sen vain läpi todeten "ei haise, ei oo ketään" ja palaa minun luokse.
Tullessani alueelle Keijolla oli vire lupaavan hullu, otin kuitenkin ilmoittautumisen (kuten aina) ja siirryin rauhallisesti ensimmäisen kaistaleen kohdalle. Lähetin koiran ja jäin pitämään peukkuja, jotta se palaisi takaisin tyhjin käsin. :D Lähti noin miljoonaa, teki hienon laatikon ja tuli aivan yhtä lujaa takaisin. Käänsin sille vain vähän kylkeä ja otin askeleen alueelle päin. Keijo jatkoi hidastamatta vauhtiaan takaisin alueelle, etsi jälleen jonkin aikaa mutta palasi minua kohti uudelleen. Taas reagoin vain katselemalla taivaalle jolloin koira suuntasi takaisin alueelle jatkamaan töitä. Sitten menikin tovi ennen kuin maalimies löytyi ja komea ilmaisu kajahti. :)
Toisella kaistaleella Keijo joutui tekemään paljon töitä mutta ei tullut enää uuden lähetyksen toivossa minun luokse vaan tarkensi sitkeästi loppuun saakka, samoin kolmannella. Treeni tuntui vuoden parhaalta, jatkamme nyt näitä syksyn ja luultavasti vielä keväällä jonkun kerran jotta saadaan tolkku Keijon juoksemiseen. :) Parasta on se, että koira saa itse oivaltaa asioita.
Voittajan on helppo hymyillä. :)
Eilen meillä oli vapaapäivä, enimmäkseen vain levättiin mutta tein Keijolle pari janatreeniä. Molemmissa jälki leikkasi janan 50 metrin kohdalla hieman helpotetussa kulmassa. Annoimme jälkien vanhentua hieman toista tuntia. Ekalla oli yksi kulma ja kolme keppiä, toisella kaksi kulmaa, polun ylitys viistosti ja neljä keppiä.
Ensimmäinen jana oli hieno, edettiin melkein suoraan ja koira selvästi etsi jälkeä ja poimi sen varmasti. Yhdessä kohdassa kuvittelin jäljen menevän tietystä kohdasta ja ohjasin koiraa sinne - täydellinen aivopieru, koska ylipäätään koiran kaikenlainen ohjailu jäljellä on silkkaa ohjaajan tyhmyyttä, mukaan lukien pakottaminen. Ilokseni Keijo kuitenkin piti päänsä ja jatkoi omaan suuntaansa - joka osoittautuikin sitten aivan oikeaksi. :)
Ensimmäinen jana:
Toinen jana oli myös kiva, vähän enemmän sakkasi sivusuunnassa mutta väylä oli vaikeampi. Myös tältä poimi kaikki kepit, varsinainen näytön paikka oli jäljen puolivälin tienoilla kulmassa kun oksa takertui Keijon valjaisiin ja se pelästyi tilannetta voimakkaasti, huusi ja tuli minun luokse. Se kuitenkin pystyi tilanteen jälkeen jatkamaan töitä, toki siitä näki että tilanne loi sille painetta. Kulma selvitettiin ja jatkettiin jälkeä - seuraava keppi tuli nopeasti tilanteen jälkeen. Se tarkensi sen hyvin ja ilmaisi, saatuaan palkan kepistä Keijo kuitenkin hieman purki paineita ja taisi napata minua nenästä. :D Jatkoimme tämän jälkeen jäljen loppuun, esimerkiksi polun ylitys ei tuottanut mitään ongelmia.
Mähän sanoin et mä hoidan, mitäs sitten tehdään??
Yllä vielä tuo keppitapaturma videolla. Kokonaisuutena olen hirveän tyytyväinen meidän jälkikehitykseen, totta kai on kaikkea tehtävää - varmasti jopa sellaista, mitä tämmöinen vihreä metsäjälki-ihminen ei tajua mutta mukavaa hommaa molempien mielestä ja se on tärkeintä. :) Myös tottelevaisuus on kehittynyt paljon ja niinhän se yleensä tekeekin kun vain pääsee treenaamaan. Olen onnekas kun minulle sattui maailman paras Keijo.
