Dogsporttia

Olen ollut viime aikoina melko stressaantunut ja väsynyt enkä sopinut viikonlopulle mitään velvoitteita tai tehtäviä, siitä ojennan kyllä itselleni mitalin. :) Tomi ja Ripa olivat sekä lauantain että sunnuntain PPK:n jälkileirillä, joten meillä on ollut Keijon ja Naken kanssa koko viikonloppu aikaa rentoutua keskenämme. Pitkän rauhallisen aamupalan jälkeen kävimme lauantaina pitkällä lenkillä, luonto on äärettömän kaunis nyt. Koirilla oli mukavasti energiaa, mikä on hienoa koska molemmat ovat kärsineet mahataudista ja olleet koko viikon kevyellä liikunnalla.

Lenkkikaverit pyydetty hetkeksi aloilleen!

Lenkin jälkeen oli vielä muutama juoksematon kilometri, pakkohan ne oli kotipihassa vielä purkaa... ;)

Väsyneet mutta tyytyväiset.

Meille tuli perjantaina uusi perheenjäsen, pikkuinen kääpiöparta-agama Hynynen. Kävin reilu kolme vuotta sitten PetExpo-messuilla ja sieltä lähti kytemään ajatus omasta liskosta. En ole ennen omistanutkaan matelijaa, joten tämä on vaatinut vähän opiskelemista mutta on se vaan nätti. :)

Keijoa kiinnostaa Hynysen hommat.

Hynynen - se onko herra vai rouva, selviää myöhemmin.

Viikko on ollut jälleen hyvin ajatuksia herättävä. On useita koiria, joiden tulevaisuus on yhtä epävarma kuin Keijolla kesällä. Koiria, joiden pitäisi ikänsä ja historiansa puolesta olla elämänsä kunnossa mutta sitten asiat menevät vain pieleen. Koiria, jotka kisaavat korkealla tasolla ja sitten epäonnistuvat arvokisoissa. Täytyy edelleen päällimmäisenä pitää mielessä, että kaikkein tärkeintä on koira, joka pystyy elämään täysipainoista elämää. Jos koiran kanssa harrastetaan, ei kannata ottaa liikaa stressiä tuloksista - tulokset ovat vain tuloksia, tärkeintä on voida osallistua kokeisiin ja nauttia niistä. Näillä ajatuksilla suunnattiin sunnuntaina kannustamaan treenikaveri Reinoa hakukokeeseen - tiedettiin treenejä olevan tarpeeksi alla jotta on reilua viedä koira koetilanteeseen. Rohkeus tuotti tuloksen, HK2 (maasto 180, tottis 76). Paljon onnea vielä Jonna ja Reino!!

Et vissiin oo koskemassa MUN kongiin?

Kokeen jälkeen iski kaikista kauniista ajatuksista huolimatta ankara koekäyntikateus ja harmi siitä, miten oman koiran kesäkaudesta enin osa on kulunut sairaslomaillessa. Vaikka nautinkin treenaamisesta todella paljon, näköjään nuo koekäynnit ovat kuitenkin osa harrastusta - ei oikein meinaa malttaa odottaa, että pääsee tarkistamaan oman tason. Ehkä harmi on myös merkki siitä, että enää en pelkää että Keijon hermokivut palaavat - on varaa vähän kiukutella myös turhista asioista. ;)

Fleximies katsomossa. 

Loppuun vielä video Reinon tottiksesta; paljon hyvää, paljon hommia - kunnon dogsporttia!

Janaa, hanaa!

Päässä on soinut jo jonkin aikaa janoja treenataan liian vähän. Niinpä viime perjantaina päätin korjata tilannetta, kävimme illan hämärtyessä tekemässä Keijolle kaksi janaa, molemmissa jälki leikkasi janan noin 50 metrissä ja jatkui jonkin matkaa päättyen keppiin. Koira malttoi edetä reilun 10 metriä suoraan kunnes aloitti sakkaamisen sivuille. Estin liian sinkoilun ja jatkoin vain eteenpäin, molemmat jäljet se poimi heti menemättä yli, ensimmäisen väärään suuntaan mutta huomasi takajäljen miltei heti ja vaihtoi itsenäisesti oikeaan suuntaan. Keppien ilmaisuissa ei ongelmia. Tuli tunne, että tätä on tosissaan hyvä harjoitella. :)

Lauantaina töiden jälkeen tartuin uudelleen kreppeihin ja kävin tekemässä kolme janaharjoitusta, koira oli levännyt työpäivän joten energiaa riitti. Ensimmäisen janan jälki oli vähän pidempi, pari kulmaa ja kolme keppiä, riistapolun ylitys ja risukkoa. Toinen taas lähti aivan peurojen ruokintapaikan vierestä, tein yhden kulman ja kaksi keppiä. Vaikeutena jälki kulki leveää riistapolkua pitkin jonkin matkaa kunnes poikkesi siitä sivuun. Kolmannella oli vain yksi keppi jäljen päässä, matkalla terävä kulma.

Ensimmäinen jana meni tutulla kaavalla - hetki suoraan ja sitten siksakkia, mutta toinen ja kolmas olivatkin sitten ihan eri maata. Koira lähti keskittyneemmin etenemään ja eteni paljon pidemmälle suoraan! Kaikki jäljet leikkasivat janan hieman loivasti, jotta ottaa helpommin jäljen heti oikeaan suuntaan. Kepit nousivat vahvasti eikä koiraa haitannut pätkän vertaa riistapolut. Alue, jolla treenattiin, on todella peurarikasta mutta tulevaisuutta ajatellen koiran on hyvä oppia työskentelemään erilaisista häiriöistä huolimatta.

Oivallista häiriötä jälkikoiralle, jana lähti oikealle omenoiden takaa.

Janojen päätteeksi tein muutaman noutotreenin. Kokeilin ensimmäistä kertaa kapulan heiton jälkeen palkata koiraa ruoalla, jottei se pyri varastamaan kapulalle. Ruokin rauhassa ja hain lopulta kapulan itse pois. Seuraavaksi heitin jälleen kapulan ja annoinkin noutaa kun koira otti kontaktin. Luovutus ja ote kapulasta oli todella mallikkaat. Tein kolmannen heiton vielä niin, että palkkasin jälleen heiton jälkeen mutta sitten annoin keskittyneestä hyvästä mielentilasta käydä noutamassa kapulan. Jälleen nopea ja korrekti suoritus kaikkineen.

Viimeinen jälki hoidettu, entäs seuraavaksi??

Sunnuntaina oli vuorostaan hakutreenit. Hiukan nykyään hymyilyttää jo valmiiksi mennä radalle, ikinä ei tiedä onko sellainen päivä että maalimiehet nousee vai sellainen että juostaan vaan eikä haisteta niitä. Sunnuntai edusti jälkimmäistä, Keijolla oli molemmissa etukulmissa ukot noin 15 metrin päässä kulmasta. Ensimmäinen meni hyvin, ekalla lähetyksellä teki tarvittavan määrän töitä, löysi maalimiehen ja ilmaisi. Toinen maalimies oli hyvin kätkeytyneenä kuusen oksien alla ja Keijo löysi hänet toisella lähetyksellä. Kolmas taas nousi heti ensimmäisellä mutta neljäs vasta neljännellä lähetyksellä. Lähetin tälle neljännelle aina samasta kohdasta, koska Keijon kiitorata kulki siten että maalimies jäi laatikon keskelle. Se lähti nyt ja lähtee yleensäkin joka ikinen lähetyskerta hyvin, etenee suoraan takarajalle ja jopa vähän yli, kaartaa aluetta eteenpäin ja tulee pois jollei maalimiehen haju satu nenään. Lopulta sitten Keijo sai maalimiehestä hajun, tarkensi hyvin loppuun ja ilmaisi hienosti.

No olit kyllä kaikkein nopein.. ;)

Siinäpä sitä pähkinää purtavaksi mitä tehdä. :D Yksi ajatus on saada maalimiehet jotenkin vielä vaikeampiin piiloihin (ettei sorru ns. ilmiselvien piilojen, kuten kivet/puut/piilot, tarkistamiseen), suosia ei-piilomaisia piiloja (maakuopat jne), näyttää koiralle hyvin rauhallisesti maalimiehen meno ja lähettää sitten (edelleen siis maalimiesten tulee olla hitokseen hyvin kätkeytyneinä). Koirahan ei jätä tarkennusta koskaan kesken jos saa hajun, tuulista keliä nyt vain on kovin harvoin. Apuja sillä ei ole käytetty enää aikoihin, ääniavuista se kiihtyi vielä lisää jolloin ilmeni kaahaamista ja epätarkkaa työskentelyä. Kovin mielelläni en lähetä sitä uudelleen, koska aiemmin oli havaittavissa, että koira käy juoksemassa kaavan ja palaa odottamaan uutta lähetystä. Aika paljon olen tehnyt niin etten lähetä vaan koira palaa itsenäisesti takarajalle jatkamaan töitä. Silloin se kuitenkin saattaa ruveta laajentamaan aluetta liikaa - ei hyvä sekään.

Keijolla ei jotenkin ole riittävää uskoa siihen, että lähetyssuunnasta on löydettävissä joku - se ei jää mielestään hajuttomaan tilaan pyörimään vaan ottaa jalat alleen. Palkastaan se tykkää kuitenkin erittäin paljon ja ilmaisee aina maalimiehet heti iloisesti ja tehokkaasti loppuun saakka.

Koira toki on kuumuuteen taipuvainen muuallakin, vuosi sitten se ei "löytänyt" sen nähden pellolle heitettyä damia vaan kaahasi vain kaahaamasta päästyään sen yli haistamatta sitä. Myös esineruudussa oli vaihe, että se juoksi ruutuun ja takaisin eniten nopeasti pyytäen uutta lähetystä. Tämä saatiin korjattua niin, että tein kaistaleen, jonne vein kolme isoa helppoa esinettä. Annoin koiran ryöstää ruutuun, en lähettänyt uudelleen jos se tuli pois vaan otin muutaman askeleen alueella eteenpäin. Se oppi nopeasti etsimään tarkasti esineet, toi ne ja lähti ilman eri lähetystä jatkamaan. Ei ole kertaakaan tullut ruudusta pois tyhjin käsin vaikka nykyään on jo paljon pienemmät esineet ja vaikeissa paikoissa. Miten toteutan tämän saman hakumetsässä??

Treenien lisäksi elämään on mahtunut paljon aiempaa enemmän liikuntaa, syksy on niin mukavaa aikaa liikkua kun ei ole liian kuuma. Keijo on nykyään paljon maltillisempi lenkkikaveri, ei pyri lähtemään riistan perään samalla vimmalla kuin nuorempana. Nykyään Keijo juoksee vain n. 13 km kun omistaja kävelee 6 km. ;)

Taukopaikalla illan pimeydessä.

Hämärät lenkkikaverit.

Miten treeni meni?

Meillä oli eilen vapaapäivä ja treenattiin koiria aamusta saakka, kuinkas muuten. :) Keijolla on mennyt hakutreeneissä aika maltillisesti viime aikoina, käyttänyt nenäänsä hyvin riippumatta levottomista jaloista. Sunnuntaina se sortui vaihteeksi myös nenä kiinni kaahaamiseen. Juteltiin pitkään treenin jälkeen koirasta, siinä on ehdottomasti paljon hyviä hakukoiran ominaisuuksia kuten valtava motivaatio, helppo ilmaisu, suorat syvät pistot miltei loputon energia hommaan. Se on vielä nuori ja ennen kaikkea pitkät tauot tänä ja viime kesänä tarkoittavat sitä, että siltä puuttuu valtava määrä rutiinia ja kokemusta.

Tämä mato muutti hieman treenisuunnitelmia, rata jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi.

Tyytyväinen treenimies.

Tein Keijolle sunnuntaina hyvin simppelin treenin - maalimiehet molempiin etukulmiin siten, ettei tule aivan suoraa löytöä. Keliolosuhteet olivat kerrankin hyvät, tuuli hieman. Ensimmäinen maalimies oli koiralle täysin vieras ihminen, Keijo tarkensi hyvin loppuun saakka ja aloitti korrektisti oman tehoilmaisunsa. Myös toinen sujui samaan tapaan, täältä otettiin pitkä ilmaisu eikä sekään tuottanut ongelmia.

Nopea hakumies.

Tottelevaisuudessa ollaan keskitytty mielentila-asioihin tosi paljon, lisäksi noutoon, esteiden ylityksiin ja eteenmenoon. Noudoissa Keijo tahtoo kuumentua heitosta, joten olen aika paljon tehnyt pelkkiä palautuksia tai vienyt kapulan noudettavaksi. Täytyy myös ruveta palkkaamaan sitä heiton jälkeen. Kuumentumisesta seuraa se, että ei luovuta kunnolla vaan täräyttää tassuilla päin. Toinen aivan yllättävä huomio oli, että se pitää muiden kuolaamaa noutokapulaa huonolla otteella - ainakin ollessaan matalassa vireessä. :D

YÖK limainen kapula!

Eteenmenossa ongelmana on ollut koko ajan maahanmeno, olen lopulta tehnyt sitä sekä kaukokäskynä (jättänyt koiran odottamaan ja huutanut kaukaa maahan) sekä niin, että koira on apuohjaajalla liinassa kaukana ja huudan maahan. Todettiin, ettei koira ymmärtänyt huudettua maahan-käskyä samoin kuin läheltä annettua kauniimpaa käskyä. Nyt ollaan kuitenkin edistytty tässä kivasti, olen jonkun kerran lenkillä huutanut sen maahan kesken juoksemisen ja se on myös mennyt.

Ylämäki, alamäki, ylämäki.. ;)

Eilen tein haun jälkeen pienen tottiksen, lyhyen koska oli tarkoitus ajaa vielä jälki. Tein vain kapulan pitoa ja palautusta, ilmeestä näki kyllä että etoo mutta kohtalaisen kivasti toi - vain kerran rysäytti päin. Päälle motivoitu eteenmeno ja autoon hetkeksi lepäämään.

Jälki oli n. 400 metrin mittainen, ikää oli varmasti yli tunti - luultavasti kaksi (ei tullut katsottua kelloa). Keppejä kuusi ja useita kulmia. Jäljen piti leikata 50 metrin jana loivasti, jotta koira varmasti ottaa oikean jäljen mutta emme nähneet janamerkkiä ja tein janan väärään kohtaan. Jälki leikkasi sen miltei kohtisuoraan, mutta koira otti vahvasti heti oikean suunnan. Jäljesti oikein hyvin kunnes ekassa kulmassa hukkasi jäljen, ajauduttiin sen verran yli että päätin palata takaisin siihen missä koira oli vielä varmasti jäljellä. Sen ilme oli hyvin helpottunut kun se löysi jäljen ja hetken kuluttua löytyi keppikin hienolla ajoituksella pikkuhukkaan nähden. :)

Yhdessä kohdassa oli vahva tuore riistapolku, koira tarkisti sen ja näytti hetken ihan samalta kuin lenkillä kohdatessaan riistan hajuja mutta jatkoi sitten oitis oman jäljen ajamista. Yleensä en puhu koiralle mitään mutta tässä kehuin suullisesti. Aivan jäljen lopussa oli järkyttävä ryteikkö ja koiran (ja jäljentekijän) reaktioista päättelin että ollaan kepin lähellä. Aikamme odotettiin että se nostaa kepin mutta koira halusi sitkeästi jatkaa ja päätin sitten että se saa tehdä niin. Pitkälle ei päästy niin nousi keppi. :) 

Jälki hoidettu - mitäs sitte??

Olen todella tyytyväinen tällaisiin harjoituksiin, joissa tulee eteen ongelmia. Nyt toivottavasti opittiin, ettei jälkeä kannata hukata, miltä koira näyttää riistaharhalla ja myös tietynlaista jääräpäisyyttä. On aika painostavaa kun kolme ihmistä seisoo ja odottaa, että koira löytää kepin - jota ei edes ole kyseisessä kohdassa. Nyt koira piti sitkeästi päänsä ja lopulta se oli jopa oikeassa.

Jos treenissä aina kaikki vain onnistuu kivasti, ei se ole minusta mennyt kauhean hyvin. Kehittymistä ei tapahdu ilman että kohdataan haasteita. Toki ne eivät saa olla liian vaikeita verrattuna koiran tasoon, koska silloin ne voivat heikentää koiran itseluottamusta ja koulutustasoa.

Oli kyllä oikein kiva vapaa- ja treenipäivä, aikaa saatiin tuhraantumaan yli neljä tuntia. Käytin Keijon vielä uimassa - oli tosi lämmin päivä ja ylimääräistä aikaa. Uiminen on kyllä sille niin mieluisaa - kuten toki oikeastaan kaikki tässä maailmassa. :) Loppuillan koira oli hyvin tyytyväinen, selvästi kerrankin oli järjestetty tarpeeksi ohjelmaa.

Uimapallo suussa, haluaisi vielä pari heittoa.

Ripalta poistettiin reilu viikko sitten hyvänlaatuinen pieni kasvain jalasta ja otin Keijon eläinlääkärireissulle mukaan, lähinnä maltinkasvatusmielessä plus tietysti kerrankin toisenlainen kokemus - on joutunut niin paljon käymään hermovaurion vuoksi hoidettavana. Alkuun se sohlasi kovasti mutta lopulta rauhoittui ihan kivasti hoitohuoneeseen.

Maltillisesti Oivassa.

Keijo viihtyy kaikenvärisissä vesissä...

Lopuksi päivän suru-uutinen Saksasta, Naken isä Javir on lopetettu 13 vuoden, 3 kuukauden ja 24 vuorokauden ikäisenä.

Javir vom Talka Marda 20.5.2003 - 13.9.2016 © Linda Look Pfotography