Toinen metsäjälkitreeni

Lopultakin kevät on niin pitkällä, ettei metsässä ollut lunta ja lähdimme Keijon kanssa iltapäivällä tekemään sen elämän toisen keppitreenin ja samalla myös toisen jäljen metsään. Pellolla se on ajanut reilut 20 jälkeä.

Keppejä keppejä

Tein suunnilleen 50 metrin päähän ns. janan poikki jäljen, jonne laitoin 12 keppiä noin viiden metrin välein. Tämän jälkeen hain koiran, käytin ensin tarpeillaan jonka jälkeen puin valjaat ja vein liinassa kohti janaa. Jostain käsittämättömästä syystä se tuntui tietävän mitä olimme tulleet tekemään, nenä maassa eteni hirveällä innolla janaa pitkin kunnes tuli jäljelle, lähti välittömästi oikeaan suuntaan seuraamaan sitä. Jälki kulki mönkijän tukkikärryn vierestä eli se auttoi osaltaan vauhdin hidastamisessa ja antoi koiralle aikaa reagoida jälkeen. Ensimmäisen kepin kohdalla se poimi sen välittömästi ja toi minulle jolloin palkkasin sen ruoalla. Tämän jälkeen se suorastaan ryntäsi jatkamaan hirveä veto päällä eteenpäin. 12 kepistä se löysi 8 ja toi ne minulle.

Kepit olivat hyvin maastoon sulautuvia, koira etsi ne oikeasti nenällään eikä silmillään (tämä on yksi syy, miksi olemme odottaneet lumen sulamista). En puuttunut mitenkään niihin neljään keppiin, joita koira ei poiminut vaan jatkettiin vain töitä. Viimeisen kepin jälkeen superpalkkasin koiran ruoalla ja kehuilla, riisuin valjaat pois ja vapautin sen jolloin se nopeasti jäljesti jälkeni loppuun autolle saakka (ei tuottanut tuskaa edes jäinen tie tai ojan ylitys). :D

Ensteks nopein jälkikoira moi!

Hyvää treenissä oli ehdottomasti se, että koira tiesi mitä on tullut metsään tekemään sekä se, että suurimpaan osaan kepeistä se reagoi voimakkaasti ja toi ne yhtä lukuun ottamatta nopeasti minulle. Tämän yhden kanssa se aikoi ensin jatkaa jäljestämistä mutta kun pyysin tuomaan, toi kyllä. Pidin myös sinnikkyydestä, jolla koira etsi kepit - kunhan vain oli ehtinyt saamaan hajun. Myös käyttäytyminen janalla oli hienoa, eteni määrätietoisesti ja poimi jäljen vahvasti oikeaan suuntaan. 

Soitin kuitenkin treenin jälkeen itseäni paljon kokeneemmalle metsäjälkiharrastajalle kysyäkseni neuvoa. Omat jälkikokemukseni rajoittuvat peltojälkeen. Se maailma on kuitenkin aika erilainen tähän verrattuna ja ennen kaikkea tämä koira poikkeaa esimerkiksi temperamentiltaan ja voimakkuudeltaan hyvin paljon niistä paimenkoirista, joiden kanssa olen jälkeä harrastanut. Olen kyllä käynyt metsäjälkikokeissa mutta miltei täysin peltojälkipohjalta.

Koutsin kanssa keskusteltuani korjaan seuraavaan jälkitreeniin muutaman asian. Keppejä on edelleen 12, jolloin koira onnistuu todennäköisesti useammin ja pääsen täten myös palkkaamaan sitä keppi-ilmaisusta enemmän -> keppimotivaatio pysyy hyvänä tai nousee. Sijoitan kepit huomattavasti kauemmaksi toisistaan jolloin koira pääsee välillä myös jäljestämään rauhassa ja etsimään seuraavaa keppiä. Nyt ne tulivat aivan liian nopeasti kesken kiihdytyksen... En puhu koiralle mitään, nyt laitoin aika pirskeet pystyyn kun se toi kepin mutta se taas nostaa koiran virettä entisestään. Siihen meillä ei ole varaa eikä tarvetta, joten otan vain sen tuoman kepin vastaan, palkkaan ja sen jälkeen koira saa itsenäisesti ilman eri lähetystä jatkaa töitään. Jarrutan liinalla etenemisnopeuden tarpeeksi hitaaksi, jolloin koiralla on paremmat mahdollisuudet havaita keppi ajoissa. Nyt mentiin aika railakasta vauhtia ja silloin tietysti jää asioita huomaamatta helpommin. :)

Jäljen jälkeen Keijo pinkaisi reilun 7 kilometrin lenkin, jonka loppuvaiheessa se kävi pari kertaa uimassa. Se on kevät nyt!