Kuulumisia

Ihanaa, syksy! Meillä treenit ovat sujuneet omalla painollaan ja koira on pysynyt terveenä. Keijo kävi virallisessa sydänkuuntelussa - sydämen kuuntelutulos: ei sivuääniä.

Olimme viime viikonloppuna Tavesin järjestämässä Jari Kantoluodun tottelevaisuusseminaarissa, aluksi ajattelin mennä vain kuuntelemaan mutta päädyin kuitenkin osallistumaan koiran kanssa. Etukäteen jännitti paljon mutta onneksi saimme aloittaa ensimmäisinä ja jännityskin hävisi kun pääsi tekemään.

Koulutuksen teemana oli tunnetila ja yhteistyö. Treenin aluksi haluttiin nähdä miten pian koira on ohjaajan suuntaan aktiivinen, jollei sitä auteta. Tätä olen toki tehnytkin, koira sai tulla kentälle vapaana ja vahvistin heti kun otti kontaktin. Siitä sitten lähdettiin työstämään, Keijolla on viettiä ja tekemisenhalua valtavan paljon mutta minun pitää vahvistaa sitä paremmin oikeasta keskittyneestä mielentilasta. Tähän saatiin ihan hyviä vinkkejä, opettelin näkemään paremmin milloin se on hyvässä tilassa ja milloin ei.

Hyvä pomppu!

Pallonkiskontaa.

Palkasta luopumista, harmoniaa, ommmmmmmm...

Kokonaisuutena oli todella opettavainen päivä. Se, että koira tekee väärin, ei ole vaarallista vaan mahdollisuus oppia. Kannattaa aina miettiä mikä on tärkeää ja mikä ei, mitä voi menettää jos lähtee korjaamaan jotain epäolennaista juttua ja miten tärkeää on antaa koiran oivaltaa itse. Esimerkiksi jos palkka on näkyvillä, Keijo menee ihan saalistilttiin ja tekee hi-taas-ti.. Olen ratkaissut asian pitämällä palkan piilossa mutta nyt palkka otettiinkin esille, jo toisella kierroksella liikkeiden suoritusnopeus oli ihan eri. Meillä on kyllä hyvä pohja; koiralla on suuri halu tehdä minun kanssa yhteistyötä ja paljon energiaa.  Tässä lyhyt video, jossa opettelin lukemaan koiran mielentilaa oikein ja vahvistamaan siitä.

Tottelevaisuus on niin hieno mielenkiintoinen laji, jatkuvasti voi kehittyä itse ja nähdä miten koira toimii taas paremmin. :)

Niin minäkin sinua. <3

Eilen oli mielenkiintoinen päivä, Ripa (Keijon eno, Helkyn Kingston Black) kävi luonnetestissä (tuomareina Marco Vuorisalo ja Irene Puputti). Ripa on kotioloissa nöyrä ja ohjaajapehmeä koira, joten odotukset olivat paljon vaatimattomammat miten testi lopulta sujui. Ripa pärjäsi kaikissa osa-alueissa tosi hienosti; kelkalla oli reipas, puolusti itseään jopa yksin ja myös ohjaajaa jne. En ole mikään kova luonnetestin suosija mutta kieltämättä on opettavaista nähdä millainen koira on ilman omistajan osallistumista. Missään muualla ei koiraan kohdistu samanlaista toistuvaa kuormitusta, siksi se tykimpikin koira voi murentua yllättävällä tavalla - tai ressukampi ollakin vahva. Onneksi koira on kuitenkin sama ennen testiä ja sen jälkeen.

Alla Ripan testistä ensin alkuosaa, sitten seinä erikseen ja lopuksi ampuminen.

Tänään oli luonnetestipäivä nro 2 ja Kaapo (Helkyn Lakka) sai täsmälleen samat osa-alueet kuin Ripa! Ei tarvitse kyllä Keijo-pojan hävetä näitä sukulaismiehiä. ;) Tässä pisteet osa-alueittain:

Toimintakyky: +2 hyvä
Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3 kohtuullinen hillitty
Taisteluhalu: +2a kohtuullinen
Hermorakenne: +1a hieman rauhaton
Tempperamentti: +1 erittäin vilkas
Kovuus: +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästettävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästettävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma
Yht. 175 p.

Onnittelut myös Ammille (Keijon kasvattaja) ja Vertille (Blackthorn Vertti) eilisesta NOU1-tuloksesta!  Hienoa, että taippareihin osallistutaan ja vaalitaan näin rodun alkuperäisiä ominaisuuksia. On sitten jatkossakin hyviä koiria tarjolla harrastajille ja viranomaisille.

Taipunut Vertti.

Uusi treeniliivi, kyllä nyt kelpaa!

Kyyhkyjahti

Sunnuntaina kello herätti klo 4:00 kyyhkyjahtiin. Normaalisti olen todella aamu-uninen mutta olen odottanut niin paljon mahdollisuutta päästä mukaan jahtireissulle, että hädin tuskin maltoin nukkua.

Huomenta, takapenkkiläinen vähän väsyneemmällä ilmellä.

Edellinen mahdollisuus osallistua käytännön metsästykseen oli vuosi sitten Varjoahon kenneltapaamisessa. Onneksi saimme siellä selkokieliset ohjeet miten toimia jatkossa ja toisaalta, koirakin on kasvanut tässä välissä - passissa odottaminen sujui erinomaisesti nyt kun tuolloin oli vähän levotonta. Aluksi Keijo piti enemmän minua silmällä mutta ensimmäisen noudon jälkeen kaikki mielenkiinto oli joko taivaalla tai ampujassa. Keijolle sattui kolme pudotettua kyyhkyä, jotka se toi kaikki kauniilla otteella varmasti käteen saakka. Toki kuumuuttaan se juoksi välillä liikaa kunnes nenä ehti mukaan hommiin mutta onnistumista koettiin kuitenkin paljon ja seuraavalla kerralla se on varmasti taas taitavampi.

Passissa rauhallisena!

Tuota miestä on pidettävä tarkasti silmällä.

Kyyhkyn kanssa sulle mä pompin!

Kas tässä.

Keijo ja itse noudetut kyyhkyt.

Pidän aivan ehdottoman tärkeänä, että labradorista on myös käytännön työhön - siihen mihin se on jalostettu. Hyvät metsästyskoiraominaisuudet ovat jäätävä voimavara myös muissa harrastuksissa ja jopa virkakoirilla, joten niitä tulee todella vaalia kaiken muun ohella.

Jouduimme lähtemään kyyhkyjahdista kesken pois koska Taves järjesti BH-kokeen, jossa talkoilin Naken kanssa ensin tottelevaisuuden nollakoirana ja sitten kaupunkiosuudessa häiriökoirana. Nakkehan on pahasti paukkuarka ja sen vuoksi se ei ole kisannut tai treenannut kahteen vuoteen. Aluksi se teki hommia hyvillä mielin mutta sitten paineistui niin, että on selvää ettemme edes kuvittele mitään toko-uraa. Nakke saa jatkaa elämäänsä prinsessana ja me yritämme pitää herneet poissa sen patjan alta. :)

Prinsessa ja pallo, kaikki hyvin!

Maanantai olikin vapaapäivä, joten nukuttuamme hyvin ja pitkään suuntasimme Keijon ja Jonnan & Reinon kanssa metsään. Tehtiin ensin jäljet vanhentumaan, sitten esineruutu työn alle. Ruutu oli syvyydeltään vähintään 50 metriä mutta leveydeltään ns. leveä kaistale. Esineet olivat tällä kerralla aiempaa vaikeammat; jääkiekko, minipatukka ja puhelimen suojakuoret. Nostin Keijolla niistä kaksi, teki nopeaa tarkkaa työtä.

Jälki oli vanhentunut reilun tunnin ja leikkasi janan loivasti noin 50 metrin päässä, jäljellä ei ollut janaa lukuun ottamatta ainuttakaan kreppiä. Keijo lähti etenemään hyvin ja poimi jäljen oikeaan suuntaan. Keppejä se poimi ihan kivasti, tosin yhden pilasin itse rynnimällä liian nopeasti risukon läpi vaikka koira yritti tarkentaa ja toinen jäi kun ajettiin hieman harhaan. Eli opeteltavaa on vielä mutta hienointa oli nähdä polun ylitys - olin vahingossa kävellyt samaista polkua pitkin miltei saman ikäisen harhan kuin mitä varsinainen jälki oli. Koiralle tämä ei kuitenkaan ollut mikään ongelma. :)

Jälki selvitetty loppuun.

Jäljen lopussa pallo seisoo!

Illalla oli vuorossa tottelevaisuus vieraalla kentällä. Tästäpä ei ole kuvia, mutta muistikuvat ovat vahvat ja työstän niitä vielä hetken aikaa. Olemme pitkän tauon jälkeen tehneet vain muutaman tottiksen kentällä ja vaihdoin koiran pallopalkalle. Pallo sinällään tuntuu toimivan paremmin kuin pelkkä ruoka, mutta jokin meni askelmerkeissä tänään sekaisin (liekö ollut jotain tekemistä jännittämisen ja uuden kentän kanssa).

Mene ja tiedä mutta normaali yhteinen rytmi katosi ja se, kenen olisi pitänyt osata viedä tilanne selville vesille, ei sitä oikein osannut tehdä. Koira meni tilanteessa epävarmaksi enkä oikein osannut auttaa sitä siitä yli. Keijo nyt ei kerrasta rikki mene ja jos treenit aina menevät tosi kivasti, eivät ne välttämättä valmenna tarpeeksi hyvin kokeiden yllättäviä tilanteita varten. Eli vaikka nyt meni poskelleen, olen tyytyväinen koska opin taas lisää ja luultavasti koirakin. Treeniohjelmassa onkin seuraavaksi saada aikaan samanlainen tilanne mutta nyt pitää itse osata auttaa koiraa niin, että se pystyy silti toimimaan hyvin. On tärkeää, että koira oppii toimimaan vaikka kokisikin jotain normaalista poikkeavaa.

Loppuun vielä pätkä yhdestä Keijon lempiharrastuksesta, vetämisestä. :) Ollaan tehty jo pidempää fillarilenkkiä ja siitähän tämä menijä pitää, kenelle nyt riittää joku puolentoista kilometrin juoksulenkki??