Nome-kuumeessa

Huh-hah-hei, olipa melkoinen viikonvaihde! :) Perjantaina oli taipparikurssin viimeinen kerta, tehtiin ns. möllitaipparit eli kaikki osa-alueet. Keijo ei ollut aikaisemmin noutanut riistaa vedestä mutta ei se sille mikään ongelma ollut, lokki tuli nopeasti rantaan eikä se edes ravistellut ennen kuin oli luovuttanut sen. Hakuruudusta nousi variksia hyvään tahtiin ja pupujäljessä ei kauaa nokka tuhissut kun pupu jo oli tuotu takaisin. Tässä on kyllä lausuttava lämmin kiitos taipparikurssin vetäjille Päiville ja Annelle, on ollut hyvä monipuolinen kurssi ja antanut erinomaiset eväät mennä taippareihin. :)

Taipparikurssilta suuntasimme auton nokan kohti Helkyn-leiriä, jonne olimme ilmoittautuneet nome-ryhmään. Keijolla oli kierrokset ns. kaakossa jo illalla eikä yö asiaa tietenkään muuttanut mitenkään. Aamulla se karkaili mökissä miten sattuu sekä päätti pullistella toiselle uroksella seurauksella että käytiin hieman pelisääntöjä läpi. Hieman mietitytti miten päivä jatkuu mutta rohkeasti lähdimme pellolle töihin. Pienillä muistutuksilla se kuitenkin kykeni siellä semmoisiin suorituksiin, etten olisi koskaan arvannutkaan. Teimme markkeerauksia ja linjoja ja se pysyi hyvin hallinnassa lukuisista häiriöistä huolimatta. Koira sai päivän aikana purettua pahimmat puhtinsa ja saatoimme käydä nukkumaan hyvillä mielin.

Rivissä ollaan tarkkana!

Sunnuntai-aamu aloitettiin pellolla damihommilla, koiran mielentila oli paljon keskittyneempi kuin edellisenä päivänä ja se selvitti annetut tehtävät hyvin. Keskittymiskykyä sillä ei vielä ole aikuisen koiran lailla mutta se on nuori, kiihkeä ja kokematon joten mitään ongelmaa en näe tässä. 

Iltapäivän ohjelmassa olivat riistat, ensin Keijo sai noutaa vedestä dameja, sitten lokin ja lopuksi sorsan. Sen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun toi lintuja - aivan kuin olisi kertonut ettei ole koskaan aikaisemmin saanut tehdä mitään näin hienoa! :) Vesityön jälkeen teimme vielä hakuruudun, joka sekin meni kyllä niin hyvin. 

Tuolla soudellessa hiipi mieeleen ettei nome hullumpi laji ole ollenkaan. ;)

Leiriviikonloppu avasi silmiä paljon, meissä on potentiaalia enemmän kuin kuvittelin ja nyt tuntuu että taipparit ovat vain lippu kokeisiin kun vielä keväällä ajattelin että ne ovat nome-uran huippu. Myönnettäköön, että ensimmäiset nome-treenit on jo sovittu mutta ensin käydään taippareissa. ;)

Vasemmalta Keijo, Keijon isä Pluto, puolisisko Mette ja veli Bobi.

Helkyn-leirin osallistujia!