Koira lähti etenemään janaa hienosti, otti ensin takajäljen mutta edettyään sitä muutaman metrin korjasi itse suunnan oikeaksi. Sitten mentiin! Veto oli niin kovaa, että sain vain vaivoin pidettyä vauhdin sopivana. Kiireessä Keijo reagoi esineisiin muttei ehtinyt ottaa niitä suuhunsa saati tuomaan minulle. Lisäksi veto sai aikaan sen, että koiralla yksinkertaisesti loppui happi. Keijo jäljestää valjaista, joihin jälkivaijeri oli kytketty aluksi päältä - vaihdoin tässä vaiheessa vaijerin kulkemaan alapuolen lenkistä, jotta valjas ei estäisi hengittämistä. Lisäksi päätimme kesken treenin, että kehun koiraa heti kun se vähänkin reagoi esineeseen vaikka olinkin suunnitellut vahvistavani vain tuodut esineet.
Näillä muutoksilla koira paransi loppua kohden huimasti. Jäljesti keskittyneemmin, järjetön veto väheni, alkoi selvemmin etsimään keppejä ja löydettyään toi ne minulle. :) En pitänyt kiirettä koiran tuotua kepin vaan palkitsin sen ruoalla ja myös heittämällä keppiä, jolloin koira toi sen minulle uudelleen ja sai taas palkkaa.
Jäljen jälkeen Keijo oli jonkin aikaa autossa, jonka jälkeen pääsi esinehommiin. Ensimmäisen kaistaleen vaikeus oli alun tiheä kuusikko ja takaosassa kohosi kallio. Keijo nosti nopeasti takarajan esineen, toi sen asianmukaisesti ja lähti uudelleen hommiin löytäen toisen esineen alueen keskeltä kuusen oksien alta. Toinen kaistale oli avointa pehmeää sammalikkoa, jonne oli jemmattu vain yksi esine takarajalle. Myös se löytyi nopeasti ja tehokkaasti.
![]() |
Esineen luovutus ilta-auringossa. |
Tyytyväinen koira treenin jälkeen autossa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.