Nakke on poissa 💔

Nakke sai kipulääkityksestä huolimatta pahan kipukohtauksen illalla pari viikkoa sitten ja lähdimme sen kanssa  päivystykseen Evidensia Hattulaan. Aavistin, että nyt lähdetään viimeiselle matkalle mutta totta kai sitä toivoi viimeiseen saakka, että kipuilulle löytyy jonkin muu syy. Selvisi kuitenkin hyvin nopeasti, että selkä on tullut siihen pisteeseen, ettei mitään ole tehtävissä. Saimme erinomaista palvelua, koira tutkittiin tarkasti ja saimme myös tukea ikävälle mutta selvälle päätökselle. Mitään ei ollut tehtävissä, että Nakke olisi voinut jatkaa elämää elämisen arvoisena.

Olen onnellinen siitä, että ehdimme elää elämää Naken ehdoilla näinkin pitkään. Reilu vuosi sitten selvisi, että sen selässä ei ole asiat kunnossa. Huolimatta omista periaatteista, aloitin sille jatkuvan kipulääkityksen koska silloin en pystynyt tekemään muutakaan päätöstä. Toisaalta halusin vielä myös nähdä, saataisiinko elämänlaatu kohdilleen lääkityksen avulla.

Olimme jatkoajalla ja otettiin siitä kaikki irti niin, että jokainen päivä olisi voinut olla se viimeinen. Kävimme ilman poikia kaupassa ja uimassa, Nakke pääsi eräälle helpolle työreissulle mukaan ja tilasin sille myös herkkupurkkiruokaa kuivamuonan höysteeksi. Onnea meillä oli siinä, että tilanne kärjistyi minun ollessa kotona. 

Vaikka Naken elämään eivät kuuluneet moneen vuoteen kokeet tai treenit, sillä oli iso ja tärkeä rooli meidän perheessä. Se opetti paljon siitä, miten jokaisen koiran kohdalla on osattava tehdä ratkaisuja koiran parhaaksi. Nakkea alkoi pelottamaan ja stressaamaan treenaaminen, se jännitti laukauksia ja lopulta totesin, että hankitaan labradorinnoutaja täyttämään harrastuskoiran virka ja annetaan Naken elää sille parhaiten sopivaa elämää. Siihen kuuluivat ehdottomasti kaikenlaiset pallot, uiminen, lenkkeily omaan tahtiin, ruoka, luut ja herkut sekä oma lauma. Omassa laumassa Nakella oli turvallinen olla, se luotti muihin ja saattoi tarvittaessa vähän kiukutella pojille ja huseerata joka suuntaan omia juttujaan. Järjestely toimi hyvin ja kaikista Naken elämän haasteista huolimatta väitän, että se eli hyvän onnellisen elämän.

Tuntui, että elämä pysähtyi mutta oli vain pakko jatkaa työviikko loppuun. Onneksi kesäloma oli aivan ovella ja sain aikaa sopeutua uuteen elämään. On tuntunut todella hiljaiselta, Nakke kuitenkin piti jonkin verran meteliä - puhelias tyttö. 😘 Useampi päivä meni aika sumussa mutta horisontissa painoi MEJÄ-koepaikka, jonka onnistuin saamaan Suomen Noutajakoirajärjestön kokeeseen. Pakotin itseni tekemään treenijäljen ja siitä pikkuhiljaa suuntaamaan ajatuksia eteenpäin.

Ruusperin Keijo ja hyvin onnistunut vesikelin treeni.

Kokenut MEJÄ-harrastajakaveri tarjoutui tulemaan avuksi kokeeseen, joten uskalsin hakea ihan oikeaa koepaikkaa enkä valmisjälkeä, kuten viimeksi. Torstaina ajelin Keijon kanssa Tammelaan ja suunnittelimme, merkkasimme ja veretimme jäljen. Opettelin pitkän tauon jälkeen käyttämään kompassia ja jäljestä tuli aika hyvä, vaikka itse sanonkin. Tämän jälkeen pysähdyimme pienen lammen rantaan ja teimme hetken mielijohteesta pienet treenit dameilla. Aluksi lyhyttä linjaa veden yli motivoidusti ja sen jälkeen sokkona, sitten vielä kaksoismarkkeeraus siten, että toinen lammen toiselle puolelle ja toinen metsään. Tehtävät olivat toki helppoja mutta näitä ei ole tehty juuri lainkaan sitten kesän 2015, joten olin tosi tyytyväinen siitä, miten Keijo hommista suoriutui.

Damia sulle!

Koeaamuna jännitti paljon, ei niinkään oma osuus vaan toisen kokeeseen osallistujan jäljen opastaminen. Ihan hullua ja turhaa, koska jälki oli merkattu hyvin ja muistin sen kyllä mutta silti. Selvisin kuitenkin jäljen opastamisesta tosi hyvin ja sain siitä jopa positiivista palautetta. Jonkin ajan kuluttua oli sitten oman jäljen vuoro.

Keijo otti jäljen vahvasti ja selvitti sen loppuun saakka ilman hukkia tai muita isompia ongelmia. Vauhtia oli edelleen hieman liikaa ja jouduin jarruttamaan ihan koko jäljen alusta loppuun. Yhden makauksen se merkkasi huonosti tai ei lainkaan, muuten ei ongelmia.  Lopulta tuloksena oli 43 pistettä AVO1-tulos ja päivän paras AVO-luokan suoritus. Olen kyllä niin tyytyväinen ja ylpeä, laji on kumminkin molemmille aivan vieras - aloitimme toukokuun alussa treenit ja koejälki koiran 7- verijälki kokeen mukaan lukien. Koekokemus oli kaiken kaikkiaan ihan mahtava, nyt osaan seuraavalla kerralla varmasti tehdä koejäljen itse ja opastaa sen.

Tyytyväinen mies suorituksen jälkeen.

MEJÄ-kokeen jälkeen olemme lähinnä lomailleet, taloudessa on kolme koiraa mutta vain yksi niistä on varsinaisesti minun. Kummallinen tilanne mutta mennään nyt tällä kokoonpanolla eteenpäin. Treenihommissa Keijon kanssa palasimme etsintäkoeasioihin. Eilen onnistuin pudotetun esineen noudossa saamaan aikaan saman virheen kuin kokeessa, tästä on hyvä jatkaa asian korjaamisen kanssa. Lisäksi nyt opetan koiran menemään tarkkuusetsinnässä esineelle maahan. Tottelevaisuudessa on keskityttävä jäävien liikkeiden ennakointiin. MEJÄ-kokeisiin palataan mutta täytyy vähän suunnitella mitä tekee milloinkin, ettei tule sählättyä liian monessa sopassa samaan aikaan.

Lopuksi pari kuvaa Ripan ja Keijon kesäpuuhista, nämä pojat eivät noutajien tapaan kuraa ja vettä kaihda... 😅

Musta ja musta ruskein merkein..?

On se nätti. 👀